28.7.2013

Pöytäihastus



Meillä ei ole tarkoitus hankkia hirveästi mööpeleitä taloon, mutta joitakin tiettyjä juttuja olen etsinyt täydentämään meidän nykyistä kalustusta. Huonekaluiksi etsimme nyt vanhoja, mieluiten 1700-l. ja 1800-l alkupuolen mahdollisimman alkuperäiskuntoisia kalusteita. Tyylillisesti aivan kaikkein pelkistetyimmät  kustavilaiset ja empire (tai enemminkin empiren ruotsalainen sisartyyli  myöhäiskustavilaisuus) kalusteet ovat kaikkein viehättävämpiä minusta. Tyylivaikutteet ovat etenkin kansanomaisemmissa esineissä usein aika iloisesti yhdisteltyinä ja pidän myös rokokoo-vaikutteita tosi hienoina, joten käytännössä etsin tietyn liukuvan aikakauden esineistöä, en niinkään tarkasti jonkin tyylisuunnan puhdaslinjaisia esimerkkejä.

Jokatapauksessa tällaisten vanhempien antiikkitavaroiden löytäminen halvalla ei olekaan ihan helppoa, seuraan välillä Huuto.netin antiikkiosastoa, Bukowskia ja sitten joskus käymme vanhan tavaran liikkeissä, joskin kierrämme aika kaukaa keskustojen kalliimmat liikkeet ja yritämme tehdä löytöjä kaikenlaisista autotallien takaosista ja sekatavarakirppiksiltä.

Eilen matkalla Tammisaareen ajattelimme pysähtyä johonkin vanhan tavaran myymälään. Mies katsoi ystävällisesti minulle kauppojen nimiä valmiiksi netistä ja minä valitsin fiilispohjalta niistä J.Talsin. Jo auton kääntyessä myymälän piha-alueelle näin kaukaa hallin oviaukossa kahdesta puolipyöreästä pöydästä muodostuvan kustavilaispöydän. Sanoin heti miehelle, että "nyt ne pöydät löytyi, tehdään kaupat!". Nimittäin tällaiset ihanat vanhat monikäyttöiset pöydät ovat olleet viime aikoina paljon mielessäni, kuuluvathan ne tyypillisesti klassiseen sisustukseen  ja olen hieman haikeasti ajatellut, että niiden saatavuuden ja hinnan takia meillä ei olisi mahdollista saada kuin korkeintaan jotkin tyylikopiot. 



Sitten pitikin malttaa mieli ja sopivan epäkiinnostuneesti kysyä myyjältä hintaa. Myyjä oli ystävällinen vanhempi herrasmies, ja hänellä oli myymälän nurkassa oikein kahvitarjoilu ja tiikerikakkua asiakkaille. Tulimme myyjän kanssa hyvin juttuun ja asiaankuuluvan sanailun ("jaahas, tämähän on näköjään ollut lasten piirustuspöytänä") ja tinkaamisen jälkeen pääsimme yhteisymmärrykseen hinnasta. Sain vielä kaupanpäällisiksi kuvissa näkyvän vanhan vadin, jonka olin heti paikalle tutuamme jo napannut kainalooni. Täytyy kyllä myöntää, että olisin maksanut pöydistä jo ilomielin hintalapun hinnankin, mutta kyllähän vanhan tavaran kauppaa kuuluu aina pieni tinkiminen.




 Myyjä kertoi miten edellisviikolla joku rouva oli aivan rakastunut pöytiin, mutta rouvan mies ei ollut suostunut pöytiä ostamaan, onneksi meillä ei käynyt niin, päinvastoin mies luottaa vainuuni vanhan tavaran suhteen ja oli jo heti valmiina lyömään rahat tiskiin kun minä vielä tutkin pöytälevyjen alapuolen kuntoa   ja jahkailin ostopäätöstä.



Pöydät ovat kotoisin Tammisaaresta ja tyylillisesti ovatkin aivan samaa sarjaa Tammisaaren vanhan kaupungin talojen kanssa. On hauska kuvitella millaiseen taloon nämä pöydät ovat alunperin kuuluneet ja millaiset kalustuksen osa ne ovat. 

Pöydissä on minusta kauniin okranvärinen pinta, ja pöytälevyissä on näkyvissä ootrausta. Usein alkuperäiset ootraukset voivat olla nykyihmisen makuun aika räväköitä, mutta näissä pinnan  kuviot ovat herkällä kädellä maalattuja ja ehkä ajan mittaan vielä haalistuneet entisestään, niin etteivät ne edes juuri kauemmas näy. Yläosat pöydissä ovat aivan yksinkertaista muotoilua, mutta jaloissa onkin sitten koristetta senkin edestä. Yhdistelmä toimii minusta esteettisesti hyvin, ympäriämpäri pöytiä menevät koristelut voisivat olla vähän liikaa, eivätkä jalkojen koukerot pistä samalla tavalla silmään kuin jos pöytiin olisi ylemmäs veistetty koristetta.

Pöytien valokuvaaminen kokonaisina täällä pikkuasunnossa oli minulle eilen illalla mahdoton tehtävä,  toivottavasti uudessa kodissa näkymät olisivat sen verran avarampia, että saisin nämä uudet ihastuksen kohteeni mahtumaan yhteen kuvaan :)


15.7.2013

Skafferin oven maalaus




Aloitin tänään sisäovien mukana tulleiden kahden komeron oven kunnostusta.  Päivä alkoi pellavaöljymaalin valmistuksella, pigmentit olisi tosin hyvä hiertää valmiiksi jo aikaisemmin, mutta koska halusin tehdä värikokeiluja ja tutkailla sopivaa maalin koostumusta, lisäsin pigmenttejä pikkuhiljaa kunnes väri oli mieluinen. 

Koska ns. työtilana toimii tämän meidän aika pienen vuokra-asunnon olohuone, en voinut tilanpuutteen vuoksi ottaa molempia ovia samalla kertaa käsittelyyn vaan toinen joutuu vielä odottamaan vuoroaan.

Työ aloitettiin pintojen puhdistuksella. Toinen puoli ovesta oli joskus päässyt kostumaan, mutta puu oli silti säilynyt kovana. Toisella puolella oli vanhan mehiläispesän jäännökset ja niiden irrottamisessa pelkällä vedellä ja rätillä olikin puuhaa, koska en halunnut käyttää mitään puhdistusainetta, josta jäisi kemikaaleja tai saippuaa oveen. Lopulta oli kuitenkin nöyrryttävä ja otin käyttöön Mummo&Minä ekopesuaineen, laimealla seoksella pyyhkimällä lähti kaikki muukin sotku oven pinnasta paljon paremmin.



Pienet apulaiset puhdistivat ovea näppärästi.



Seuraavaksi ovea hiottiin kohdista, jotka olivat joskus vaurioituneet ja joista törrötti tiukkuja. Yritin hioa mahdollisimman vähän ja käytin hienoa hiontasientä, jotta vanhan puun luonne säilyisi.

Ensimmäinen maalikerros tehtiin juoksevammalla maalilla, maalia kului enemmän kuin olin arvioinut, joten joudun valmistamaan seuraavaa kerrosta varten uuden maalin. Ensimmäinen maalikerroksen jälkeen kuitenkin ovi on jo siistinnäköinen ja aikoinaan huolellisesti tehty puutyö pääsee esiin.




11.7.2013

Tuoli ja kynttilänjalka Fiskarsin antiikkipäiviltä








Päätin etukäteen etten osta Fiskarsin Antiikkipäiviltä mitään jos hinnat eivät ole kohdillaan, ja vaikka olisivatkin, niin en osta muuta kuin tuoleja ja kynttilänjalkoja, koska niistä meillä on edelleen Hollannista muuton jälkeen puutetta (kyllästyin Hollannissa asuessamme kierrätyskeskuksesta löytämiini jugend-tuoleihin ja vein ne amsterdamilaiseen tapaan kadulle, josta joku kävikin ne nopeasti hakemassa vuorostaan omaan kotiinsa).

Olin tänään heti aamusta ensimmäisten joukossa paikanpäällä Fiskarsissa ja ehdin tutkiskelemaan myytäviä tavaroita rauhassa ennen iltapäivän suurta ruuhkaa. Takanurkan pahvilaatikosta löysin 15 eurolla  juuri sellaisen kynttilänjalan kuin olin toivonutkin, en ole todellakaan näiden pienten esineiden tuntija, mutta minusta tässä on empiren tyyliä ja ihan vaan fiilispohjalta ajattelen tämän olevan mahdollisesti venäläistä alkuperää. Jokatapauksessa kynttilänjalan muoto ja kolhiintunut pinta miellyttävät minua ja tietysti hyvinkin kohtuullinen hankintahinta.  Kustavilaisesta, lähes alkuperäiskuntoisesta tuolista maksoinkin sitten pikkuisen enemmän ;) 

Lähdin siis kotiinpäin tyytyväisenä kynttilänjalka laukussa ja tuoli kainalossa ja ilme tietysti Hangon keksinä. 












10.7.2013

Empire-ikkunoita



Tässä on minusta hyvä kuva tyypillisistä empire-ikkunamalleista. Meille tulee näistä alakerran ikkunoiksi  "suuren talon" Krysspostvindu eli ristikarmi, jossa 3+3-ruutua  ja yläkertaan "tavallisen talon" 3+3-ruutuiset sekä tietysti nuo Buevindut tai kuten suomeksi sanotaan: lunetit tai rukki- tai aurinko-ikkunat.

9.7.2013

Kiviaita



Olen lukenut lähiaikoina ohjeita kiviaidan rakennukseen. Olemme ajatelleet, että tekisimme tontin reunoilla kiviaitaa, kiviaita on minusta kaunis ja kestävä ja perinteiseen tapaan ladottuna sopii hyvin maisemaan. Tontilla on aika paljon kiviä ja louhittavaakin riittää. Minkähänlaista se louhittu kiviaines on, voisikohan sitä käyttää kivaidoissa?

Kivien ostaminen ja kuljetus tontille vartavasten aitaa varten ei tunnu kovin järkevältä, kiviaidan ajatukseen meillä kuuluu, että materiaaliksi voisi hyödyntää oman tontin kiviä, jotka muuten pitäisi kuljettaa pois tontilta. Näiden kivien hyödyntäminen paikanpäällä aitana olisi ekologinenkin ratkaisu.





Nyt lähden lasten kanssa keräämään tontin viereisestä metsästä mustikoita, kivaa tutustua lasten kanssa uuden kodin ympäristöön.




6.7.2013

Sopimus talovalmistajan kanssa

Voin ilokseni kertoa, että neuvottelut talovalmistajien kanssa on nyt saatu päätökseen ja olemme valinneet taloksemme massiivihirrestä valmistettavan ekologisen WoodMood-talon. 

WoodMood-talomme valmistaa Ollikaisen hirsirakenne. Massiivihirsikehikon saumaeristeeksi tulee pellavanauha, lisäksi taloon tulee sisälle muutamia hirsiseiniä ja muihinkin talon rakenteisiin käytetään luonnonmukaisia materiaaleja.

Näissä linkeissä lisää tietoa WoodMood-taloista ja Ollikaisen hirsirakenteesta: 










5.7.2013

Lars Sjöbergin talot

Olen ruotsalaisen taidehistorioitsijan ja rakennusperinteen asiantuntijan Lars Sjöbergin fanaattinen ihailija. Sjöbergistä tuli juuri  todella kaunis tv-dokumentti Suunta kohti kauneutta. Linkistä pääsee katselmaan sitä Yle Areenasta. Kiitos vinkistä, Vihreä kammari-blogin Tuovi.

Olen aiemminkin laittanut tänne blogiin jonkun kuvan Sjöbergin taloista, tässä vielä lisää kuvia, ensimmäiset kolme kuvaa ovat Sjöbergin kirjoista ja seuraavat ruotsalaisen Affari-kaupan kuvastosta. Luonnonpigmenttien hehku, vanhan ikkunalasin läpi sisälle leviävä pehmeä valo ja antiikkikalusteiden täydelliset mittasuhteet, voiko interiööri olla enää kauniimpi. Ihanteet ja unelmat ovat tärkeitä, ne konkretisoivat määränpään, johon haluamme kulkea. Olisin tyytyväinen, jos saisin edes jonkun häivähdyksen näiden tilojen tunnelmasta toteutettua meidän talossa.





























4.7.2013

Vanhan Porvoon detaljit


Kävin tänään kuvaamassa Vanhan Porvoon taloja. Etenkin halusin saada tallennettua julkisuvun värityksiä ja yksityiskohtia taloista, joissa on nähtävissä empiren henkeä ja joissa on leveä vaakalaudoitus.

Harmaa parivovi ja kauniisti haalistunut keltainen julkisivu toivat mieleeni Pietarin charmantisti ränsistyneet kaupunkitalot.





Betonisokkeli näytti sopivan yllättävän luontevasti vanhan rakennuksen osaksi.


Sisäpihan  lasikuistista ei taida löytyä yhtään suoraa kulmaa, mutta sitäkin enemmän romantiikkaa.


Antiikkiliikkeen selkeälinjaiset lasiovet.








Tapetteja lapsille ja aikuisille


Olin melkein unohtanut, että taloon voi laittaa tapettejakin, kunnes pieni tyttöni yhtenä päivänä kysyi voisiko hän saada uuteen huoneeseensa kukkatapetin. Kukkatapetti ei olekaan minulle ihan helpoin sisustusjuttu, tykkään valkoisista seinistä ja vaikka rakastankin katsella runsaita ja voimakkaita kuvioita  tapettikirjoista, en kuitenkaan oikein itse osaa elellä visuaalisen runsauden keskellä. 

Voisin hyvin asua tyytyväisenä vaikka valkoiseksi kalkitussa luostarin kammiossa, kopioiden aamusta iltamyöhään kynttilän valossa ikivanhoja kirjoituksia :) Sinkkuasuntoni ovatkin olleet aika askeettisia, patja lattialla ja maalausteline ja muutamia kirjoja Ikean puisessa varastohyllyssä. Tavattuani mieheni aloin kuitenkin enemmän innostua myös kunnollisesta sisustamisesta, etenkin vanhojen huonekalujen etsimisestä, ja varsinkin nyt perheenäitinä toivon, että kotini olisi viihtyisä ja lämminhenkinen kaikkien sen asukkaiden mielestä.

Tyttäreni tarkensi myöhemmin, että hänen tapettiinsa käyvät myös muutkin kuviot kuin kukat, esimerkiksi dinosaurukset. 

Tapettimalleja tutkiessani innostuin miettimään tapetteja myös muihin huoneisiin, ja näin jo selvästi minkä tyylisiä tapetteja taloon haluaisin: vaaleita, iloisia ja pienipiirteisiä, englantilaista fiilistä, eläimiä ja suloista pikkukukkaa. Tapettien pitäisi myös olla hengittäviä paperitapetteja.


Tapeteissa ei kuitenkaan saisi olla:

- voimakkaita suuria linjoja, kuten paksuja raitoja tai köynnöksiä
- voimakkaita värejä
- moderneja kuvioita
-  tekovanhaa
- aasialaista muotokieltä
- metsästystä ja ampumista

Ei siis ihan helpoin juttu löytää tapetteja, joihin ihastuisin.  Jane Churchillin mallistosta löytyi kuitenkin ihania lastentapetteja, minusta on hauskaa, että tapetit näyttävät kauempaa tavallisilta aikuisten tapeteilta, mutta lähempää katsottuna kuviot ovatkin satueläimiä. Luulen, että lastenhuoneisiin valitsemme kuitenkin jotkin neutraalimmat tapetit, jotka sopivat myös teini-ikäisille, mutta voisi olla hauskaa laittaa jokin näistä tapeteista vaikka wc:n seinään.


Ensimmäinen tapetti ylhäällä on Tales of Beatrix Potter-tapetin yksityiskohta. Minusta tapetin painojälki näyttää kauniilta ja väri on ihana, kiinalaisen vanhan posliinimaalauksen punainen.



Tässä alla on One Hundred Acre Wood Map, eli puolen hehtaarin metsän kartta.  





 Viimeisenä alla vielä Scribble Trellis pink, aikuisten mallistosta, joka minusta sopii näiden muiden kuviotapettien kanssa yhteen ja voisi olla kiva vaikka rintapaneelin yläpuolella.