31.8.2013

Pihasuunnitelma




Pihasuunnitelma on nyt valmis. 
Tonttimme on rinnetontti  kasvuvyöhykkeellä 1b.

 Puutarha näyttää suunnitelmassa tosi kauniilta, pihan takaosa saa jäädä luonnontilaan ja etuosa on  yhdistelmä  käytännöllistä perinnepihaa ja klassisia muotoja. Pidän erityisesti siitä miten pihasuunnittelija Kirsi on ajatellut meidän perheen toiveita myös pihan toimivuudessa. Piha ei ole pelkkä talon koristus, vaan se on osa päivittäistä elämää ja sieltä - toivottavasti - saadaan myös hyvää satoa meidän ruokapöytään.




Kompostoinnille on varattu oma alue puutarhan sivulla, ja potagerissa, kasvulaatikoissa ja yrttipenkissä on käytännöllisiä ja samalla kauniita kasvupaikkoja lempikasveilleni.


Pihalle on myös suunniteltu ihania erilaisia ruusuja: Portin lähelle peittoruusua, nukkeruusuja ja pavement-ruusua ulkorakennuksen vierustalle. Perinteinen papulanruusu istutetaan terassin portaikon viereen.

 Naapurin rajalle kasvatetaan pitkä syreeniaita ja pihan sisääntulolle portin viereen kolmen helmiorapihlajan rivistö, jonka kanssa voin harjoitella muotoonleikkaamista.

Kasviluettelossa on perinteisiä kestäviä lajikkeita, ja myös muutama minulle uusi kasvituttavuus:

Japaninruusukvitteni (Chaenomeles japonica) on hauskannäköinen hyöty- ja koristekasvi. 
Marjojen c-vitamiinipitoisuus on kaksinkertainen appelsiiniin verrattuna ja pektiinipitoisista marjoista saa tehtyä hyviä marmeladeja ja hilloja. 


Japaninruusukvitteni


Kellarin oven edustan pienelle pergolalle on tulossa Palsamiköynnöstä (Schisandra chinensis), jonka marjoja käytetään paljona Itä-Aasiassa piristävänä rohdoksina, sekä esimerkiksi teen ja mehun valmistukseen.

Palsamiköynnös




Ensiviikolla tontilla alkavatkin maatyöt, joten hyvä kun pihasuunnitelma on valmiina niin urakoitsija tietää  mihin maata kannattaa tontilla siirrellä.





27.8.2013

Tapettipuput ovat saapuneet!





Aamulla näin keittiön ikkunasta, että kuljetusliikkeen lähetti kantoi pitkulaista pahvilaatikkoa meille päin. Kesti hetken tajuta, että siellähän tulee meidän puputapetti!

Oli jännittävää avata pitkän matkan aikana hieman rutistunutta pahvilaatikkoa, mutta pian jännitys vaihtui ihastuksen huokauksiksi kun esiin tulivat kaksi kaunista ja laadukasta tapettirullaa. Yksi tällainen paksu rulla vastaa kahta normaalikokoista tapettirullaa, joten näissä kahdessa rullassa on nyt neljän edestä tapettia.

Ja tapetti on IHANA!




25.8.2013

Keittiöajatuksia 2

Heräsin tänään kauheaan nuhaan ja taas ennen seiskaa.  Vaakatasossa olo oli sen verran tuskainen, että oli pakko nousta ylös, vetää paksut sukat jalkaan ja ryhtyä keittämään teetä.  Mutta olipahan taas tänäkin aamuna hyvää aikaa miettiä keittiötä :)




Ylläolevaan kuvaan piirsin vähän miltä seinustan kaapit voisivat edestä päin näyttää ja millainen lieden kohta voisi olla.  

Seinä on 4 metriä pitkä ja 270 cm korkea, ikkuna on 120x160cm.

Haluan jättää ikkunan ympärille tilaa, jotta ikkunan näkee paremmin myös sivulta ja, jotta vaikutelma ei tällä sivuseinällä olisi aivan täyteen ahdettu.

Ajattelin, että yhtenä vaihtoehtona lieden yllä voisi olla tuollainen korkeasta koristelistasta tehty kehikko, jonka sisään liesituuletin jäisi piiloon. Otin tähän mallia vanhoista englantilaisista maalaistaloista, joissa liesi on usein omassa syvennyksessään, tämä on siis sellaisen hellasyvennyksen kevennetty muoto, jolloin saamme edes muutaman yläkaapin mahtumaan tälle seinälle. 

Jos tuollaisen toteuttaisi, niin kehikon pitäisi kyllä olla suurempi kuin kuvassa, nyt se yltää toisesta sivusta vain juuri ja  juuri lieden reunaan, joka minusta ei ole esteettisesti hyvä ratkaisu.

En myöskään haluaisi, että lieden päälle tulevat kaapit näyttäisivät pieniltä maustekaapeilta, joten niiden mittasuhteita pitää miettiä tarkkaan.

Alemmassa kuvassa olen merkinnyt tarkemmin seinustan toimintojen sijoittelua. Kuulin juuri heränneeltä mieheltä, että kaasupulloa ei saakaan säilyttää lieden vieressä, eli kaasupullolle pitääkin keksiä joku muu sijoituspaikka. 



Kävin myös eilen Loviisassa katsomassa vanhoja taloja. Siellä oli myös yksi kunnostettava hirsitalo, jonka toinen pääty oli rakennettu kokonaan uudelleen uusista rakennusmateriaaleista. Työ oli vielä kesken, mutta oli mielenkiintoista nähdä miten perinnehirsitalo oli siellä toteutettu, varsinkin kun rakenteita ei oltu vielä peitetty pintamateriaaleilla ja maaleilla.

24.8.2013

Keittiöajatuksia


Lapset lähtivät eilen mummon ja ukin mukana saaristoon ja mies tuli edellisenä yönä Hollannista kotiin,  ja ottaa nyt takaisin menetettyjä yöuniaan. Olen siis itsekseni ollut hereillä jo seiskasta asti ja ehtinyt rauhassa mittailla paperilla tulevan keittiön kaapin paikkoja.

Olemme etsineet tällä viikolla meille puuseppää tekemään puisen keittiön ja muitakin talon kiinteiteiä kaapistoja ja komeroita. Jotta hinnoista ja työn laajuudesta voidaan neuvotella, pitää meillä olla aika selvä käsitys mitä keittiöön on tulossa.

Olin jo saanut pari päivää sitten keittiösuunnitelmassa kaapit paikoilleen, kun mies eilen kysyi, että kai olen huomioinut suunnitelmassa hänen 120 cm leveän Ilve-lietensä. Ja suunnitelmassahan olin varannut liedelle ruhtinaalliset 60 cm tilaa.  Eilisen illan aikana sain neuvoteltua lieden leveydeksi 90 cm ja vaihdettua lieden merkin "johonkin vaatimattomampaan".

 Ymmärrän kyllä miehen toiveitakin, koska meillä oli Hollannissa aika mahtava kaasuliesi kahdella uunilla ja edellisessä asunnomme Suomessakin juuri Ilven iso kaasuliesi. Ruoanlaitto on nopeaa kaasulla ja tilavan uunin kanssa saa tehtyä ruokia kerralla kunnon satsit. Luulen kuitenkin, että molemmat olemme nyt ihan tyytyväisiä tuohon liedelle varattuun 90 senttiin.  En halua sijoittaa liettä saarekkeeseen, koska toivon, että liesituuletin olisi mahdollisimman huomaamaton, yläkaappien alta esiin vedettävä malli, niinpä sekä tiskiallas, astianpesukone, että liesi tulevat kaikki yhdelle sivulle.




Tässä kuvassa näkyy miten olen luonnostellut keittiötä. Epämääräinen möhkäle keskellä alhaalla on saareke, jota on tarkoitus pitää leivontatasona ja tarjoilupöytänä ja sen uumeniin on ajatuksena saada mahtumaan suuri määrä keittiötarvikkeita.  Sen mittoja varmasti säädetään vielä monta kertaa. Saarekkeen toisella puolella oleva tyhjä tila on ruokapöydälle, sielläkin puolella on korkeita ikkunoita ja pariovi olohuoneeseen, mutta niitä en nyt piirtänyt. 

Ylhäällä keskellä on paikka leivinuunille, sen lopulliset mitat päättää muurari, joka suunnittelee leivinuunin perinteisen tyylin mukaan.

Itselleni yksi tärkeimmistä keittiön käytännöllisistä ja ulkonäöllisistä asioista on  iso kaksialtainen posliiniallas symmetrisesti keskellä ikkunaa.

Muutenkin minulle on keittiön ulkonäössä tärkeää skarpit linjat, esimerkiksi kaappien sijoittelu niin, että yläkaapit muodostasivat symmetrisiä kokonaisuuksia, ja ylä- ja alakaappien ryhmittely olisi myös toisiinsa nähden tasapainossa. Yläkaappeja en vielä ole piirtänyt, kovin montaa niitä ei keittiöön mahdu, mutta lieden päälle nyt aikakin pari.

Yläkuvan Kvänumin Broby-keittiö vastaan oikeastaan ihan täysin toiveitani keittiökaappien tyylistä. Haluaisin keittiöön korkean lattialistan, ihan yksinkertaiset peiliovet posliininupeilla ja suorareunaisen kivitason.

Yläkaapit ja integroidun jääkaapin kaapin haluaisin yltävän kattoon asti, yläreunaan en ole ajatellut ollenkaan listaa. Huonekorkeus on 270, joten en vielä tiedä miten kattoon asti yltävät yläkaapit kannattaisi käytännössä toteuttaa.

Väreissä minua tällä hetkellä viehättää eniten melko tumma harmaa. Ainakin alakaapit voisivat olla harmaat.

 Kivitaso voisi olla lähes musta, tai sitten vaaleampi harmaa. Toivon, että löytäisimme sopivan värin suomalaisista kivilajeista, mutta aikanaan vielä en sitä oikeaa väriä ole löytänyt.





Miehen unelmien Ilve


Jälkihuomautus: Huomasin, että piirroksessa ikkuna on 20 cm väärässä paikassa, eli lieden vasemmalle puolelle saadaankin luultua enemmän laskutilaa.

21.8.2013

Lastenhuoneet ja ranskalaisia tapetteja





Talon lastenhuoneista on tulossa hyvin perinteiset ullakkohuoneet. Olen aina ihastellut yläkertojen lastenhuoneiden kodikasta tunnelmaa ja sitä miten ihanasti vinon katon alle saa rakenneltua erilaisia suloisia nukkumapaikkoja. 

Meidän talossa lastenhuoneet tulevat yläkerran toiseen sakaraan ja meidän vanhempien huone toiseen. Uskon, että lasten tullessa teini-ikään arvostamme kaikki tätä omaa rauhaa, vaikka huoneet ovatkin todellisuudessa aika lähekkäin ja nyt jos kuopus haluaa yöllä kömpiä meidän vanhempinen viereen, niin matka aulan läpi ei ole pitkä.



Lastenhuoneet ovat vierekkäin ja ne ovat peilikuvat toisistaan. Pitkälle väliseinälle olen ajatellut etsiä molempiin huoneisiin osalle seinäpintaa papetit,  lisäksi tyttären huoneeseen vielä toisenkin tapetin, jota voisi käyttää pienemmän määrän vaikka nukkumapaikan takaseinällä tai rajaamassa lukunurkkausta. 

Lastehuoneiden kalustus on tarkoitus koota aikalailla jo olemassaolevista huonekaluista. Lasten huonekaluissa on vihreää, neutraalia harmaata, taitettua valkoista ja sitten joitakin värikkäitä laatikoita yms.  Siis minusta ihan hyvä perusväristys, jonka kanssa on uusiin huoneisiin ihan mukava suunnitella lisäksi jotain hieman visuaalisesti voimakkaampaa tapettipintaa tuomaan persoonallisuutta ja jäsentämään pitkulaista tilaa.

Koska olen aika tarkka talon yhtenäisestä tyylistä, olen katsellut lastenhuoneisiin tapetteja, jotka olisivat molemmissa lastenhuoneissa jollakin tapaa samaa  maailmaa.  

Jos pääsemme muuttamaan taloon ensi vuoden aikana, on tytär silloin 5-vuotias ja poika 10-vuotias.

Pojan tapetin haluan olevan niin ajaton, että se sopii huoneeseen vielä teini-iässäkin. Nuoren miehen tapetin ei tarvitse minusta olla neutraali, vaan siinä voisi olla maskuliininen väritys ja vaikkapa jokin luonnontieteeseen liityvä teema. 

 Tyttärelle taas olen ajatellut hyvin romanttisia tapetteja, mutta myöskin niin, että tapetit eivät ole alleviivatusti lastentapetteja. Ehkä tytär teini-iässä haluaa uudistaa sitten huoneensa, mutta siihen on vielä niin pitkä aika, että tapetit voidaan jo vuosien mittaan haluta vaihtaa jo ihan silkasta vaihtelunhalustakin.

Joku voi ehkä ihmetellä, miksi etsin tapetteja jo nyt vaikka talon paikalla on tontilla pelkästään pari maakasaa ja muutama kuoppa. Mielipiteethän voivat muuttua jo ennen kuin on edes seinää pystyssä. Mutta juurikin valintojen varmuuden takia haluan varata tapettivalintoihin paljon aikaa. Rakentamisen kiireisessä loppuvaiheessa en välttämättä jaksaisi enää käyttää aikaa lukemalla vieraskielisiä tapettiesittelyjä ja kahlata läpi nettiputiikkien jättimäisiä tapettivalikoimia. Lisäksi haluan paljon aikaa itselleni varmistua siitä, että pidän alustavasti valitsemistani tapeteista vielä ensi kuussakin.

Kylpyhuoneen puputapetin kanssahan en tosiaan noudattanut näitä omia ohjeitani, vaan se oli äkkirakastuminen, jonka seurauksia nyt odotellaan kohta saapuviksi valtameren takaa. Mutta poikkeus vahvistakoon säännön :)

 Pariisilaisen tapettivalmistajan Bartsch:n valikoimissa on ihanan ajattomia ja herkkiä perinteisiä tapetteja. Bartsch:n tapettiesitteyssä kerrotaan, että tapetit on painettu käyttäen 1800-luvun painotekniikoita, ja näin on saatu aikaiseksi "luxe wallpapers that feel hand-printet". Tapettien hengittävyydestä minulla ei vielä ole tietoa, ranskalaiseen tapaan impressio on etusijalla tapettien esittelyssä, ei niinkään faktapuoli.

 Tapetin materiaalin kanssa ei kuitenkaan ole onneksi nyt niin tarkkaa, nämä tapetit olisivat tulossa kevyeen väliseinään, jossa täydellinen hengittävyys ei ole niin oleellista kuin hirsiseinissä.

Bartsch:n Croissants de Lune  Navy ink:ssä on tumma yönsininen tausta ja kullanhohtavat kuut. Ensisilmäyksellä ehkä tavallinen pilkku- tai pallotapetti, mutta lähemmässä tarkastelussa tapetti kertoo kuun vaiheet.






Koska tapetti on melkoisen tumma, sen kanssa olisi hyvä miettiä huoneen muuhun väritykseen jotakin valoa tuovaa ja vaaleaa. Koko huoneen paperointi tällä tapetilla ei minulle tulisi kyseeseen, mutta luulen, että osassa seinää se toisi pojan huoneeseen hyvää kontrastia. Hieman kyllä karsastan yleensä pallotapetteja, mutta tästä pitää varmaan tilata näyte, niin sitten tiedän onko vaikutelma liian tasainen, vai erottuvatko kuun vaiheet hyvin.

Tapetista on kyllä saatavilla myös vaaleampia vaihtoehtoja ja niitä voisin myös harkita, jos tämä alkaa tuntua liian hurjalta. Mutta ainakin vielä tuntuu hyvältä idealta yhdistää tämä neutraalin harmaisiin kalusteisiin ja taitettuun valkoiseen.

Tytön kalusteissa meillä ei ole juuri mitään vaaleanpunaista, tai muutenkaan yleensä erityisen tyttömäisiksi ajateltavaa, unisex-tyyliä täydentämään olisikin minusta hauska laittaa tytön huoneeseen jokin oikein runollinen tapetti. 

Sandalwood pink-värinen Nuages de Coton eli pumpulipilvet on herkkä ja minusta hyvin ranskalainen pilvitapetti. Kullan värinen pieni sadapisara on minusta ihana yksityiskohta. Ja ainakin kuvassa painojälki on lupausten mukaisesti autenttista 1800-lukua. Tämäkin tapetti on minusta niin voimakas, että se toimisi meillä paremmin tehosteena, kuin isoina pintoina.






Bartschin malliston löytää osoitteesta: www. bartsch-paris.com/en












19.8.2013

Uusi, vanha ja tekovanha

Onko tämä talo vanha vai uusi?


Meidän tarinaa pidempään seuranneet tietävät, että asuimme ennen Amsterdamissa Hollannissa. Käymme muutenkin aika usein Keski-Euroopassa, mies eniten työnsä puolesta ja me pariskuntana aina mahdollisuuksien mukaan. 

Nyt Suomessa asuessani olen huomannut kuinka paljon olen saanut vaikutteita sisustustyyliini Keski-Euroopasta. Tai en oikeastaan tiedä kumpi oli ensin, rakkaus klassiseen tyyliin vain innostus päästä näkemään ja kokemaan aitoja historiallisia asuinalueita, rakennuksia ja interiöörejä. Ja sitten myöhemmin myös asumaan itse Keski-Euroopan sydämessä. 

 Pohjoismaissa ja etenkin Suomessa funktionalismi löi todella voimakkaasti läpi sekä arkkitehtuurissa että sisustusmuodissa 1900-luvun aikana ja jälleenrakennuskaudella Suomessa katkaistiin voimalla perinteisen rakennustavan perinteet. Suomessa syntyi runsaasti uutta teollisuutta, jolla ei ollut perinteisiä tuotteita, joihin brändi olisi nojannut, vaan teollisuudessa ryhdyttiin heti suosimaan yksinkertaisia moderneja muotoja ja edullisia uusia materiaaleja. 

Samaan aikaan esimerkiksi Englannissa perinteikkäät puutyöverstaat, tapettivalmistajat, kangasteollisuus ja rakennusalan perheyritykset jatkoivat huonekalujen valmistusta, asuntojen sisustamista ja talonrakennusta vuosisatoja vanhojen laatuvaatimusten ja tyylipiirteiden mukaisesti. 

Medaljonkituoli voi yhtä hyvin olla antiikkia tai uustuotantoa.

Suomessa on siis totuttu siihen, että kaikki uusi näyttää samalta. Aivan viime vuosiin asti ollut vallalla voimakas tarve tehdä uutta ja raivata vanha pois uutuuksien tieltä, siis myös muotoilussa ja arkkitehtuurissa.

 Yhteiskunnallinen kehitys ja hyvinvointi on tietenkin hyvä asia, mutta samassa uudistusvimmassa on jäänyt paljon hyvääkin ja mielestäni säilyttämisen arvoista. Kuinka surullista onkaan katsoa vanhoista valokuvista kokonaisia puutalokaupunginosia, jotka ovat joutuneet puskutraktorien jyräämiksi ja sen jälkeen tilalle on rakennettu 60-70-luvuilla modernin rakennustekniikan ja muotokielen mukaisia taloja, jotka ovat pahimmillaan nyt jo purkukunnossa. 

Keski-Euroopassa klassisen tyylin mukaisia uusia rakennuksia tai sisustustyylejä ei pidetä tekovanhoina, eikä siellä ole mitään syytä ajatella klassismin kuuluvan historiaan, koska ihmiset ovat tottuneet näkemään kokonaisia kaupunkeja ja kyliä, joissa arkea eletään keskiaikaisissa rakennuksissa ja uudisrakennukset on sovitettu tyylillisesti vanhaan rakennuskantaan. Uudet rakennukset ja sisustustavarat on totuttu näkemään perinteisen tyylin ja kädentaitojen jatkumona, ei siten kuin Suomessa, jossa uutta on pidetty vanhaa parempana ja  jossa erottaa ensisilmäyksellä millä vuosikymmenellä mikäkin talo on rakennettu.

Klassinen tyyli voi olla yhtälailla runsas kuin pelkistettykin ja se voi olla myös hyvinkin rosoinen tai sitten pienintäkin yksityiskohtaa myöten puunattu. Mutta klassisuus ei minusta koskaan ole sama asia kuin tekovanha. Perinteinen muotokieli ja materiaali ei tee koriste-esineestä, tapetista, kylpyammeesta tai kokonaisesta talosta feikkiä. 

Voiko tällaista tunnelmaa olla uuden talon kylpuhuoneessa?










17.8.2013

Tähän mennessä tapahtunut

Talo on nyt ollut meidän ajatuksissa syksystä syksyyn. Blogin ensimmäinen kirjoitus on marraskuulta viime vuonna. Edelleen olen ihmeissäni ja iloinen siitä kuinka paljon tukea olen teiltä blogin lukijoilta tähän meidän rakennusprojetkiin saanut.

On ollut upeaa huomata kuinka ekologinen perinnerakentaminen kiinnostaa muitakin kuin meitä itseämme. Toivon, että meidän ajatuksista ja tekemisistä lukeminen voisi auttaa muitakin rakentamista suunnittelevia toteuttamaan rohkeasti ominen arvojensa (sekä esteettisten että moraalisten) mukaisen oman talon. 

Etsimme vuosikausia meille sopivaa asumismuotoa ja meidän omaa taloa. Kävimme katsomassa ihania  vanhoja hirsitaloja, joiden sijainti oli meille mahdoton ja hyvillä paikoilla olevia tärveltyjä ja ylihintaisia kauhistuksia. Meillä oli ilmoituksia paikallislehdissä ja kyselimme mahdollisuutta ostaa hylätynnäköisen   mansardikattoisen huvilan. Kun aloimme olla varmoja, että haluamme jo asettua aloillemme ja perustaa pysyvän kodin perheellemme ja tajusimme, että teimme kokoajan enemmän ja enemmän kompromisseja sen suhteen millaisen rotiskon olisimme olleet valmiita ostamaan (peruspilattu 60-luvun talo taisi olla viimeinen, jota harkitsimme),  alkoi oman talon rakentaminen tuntua aina vaan paremmalta idealta. Vielä kertaakaan valinta ei ole kaduttanut, kunnostustöiden sijasta suunnittelemme nyt hyvälle paikalle kokonaan uutta hirsitaloa, ja taloon tulee myös vanhoja kierrätettyjä rakennusosia, kuten se maailman ihanin kakluuni, joka nyt odottaa varastoituna vanhempieni autotallissa. 

Suunnitteluvaihe on tietysti nyt pidempi kuin jos olisimme ostaneet jo olemassaolevan talon. Tosin voihan olla, että vanhankin talon kanssa olisi pitänyt odotella vaikkapa jotakin perikunnan riitelyä myydäänkö vai eikö tai jotakin rakennusvalvonnan päätöstä. Koskaan ei voi tietää.

Jokatapauksessa, asumme nyt valiaikaisesti vuokra-asunnossa, joka on ihan siedettävä, mutta väliaikaisuus ja epävarmuudessa eläminen tuntuu välillä kuluttavalta. Pihapiiriin voi milloin tahansa muuttaa vaikka ei-niin kivoja naapureita, joiden kanssa pitää vaan selviytyä tai huoltoyhtiö voi hoitaa taloa ja pihapiiriä niin hyvin tai huonosti kuin nyt milloinkin hoitavat.

Taidan laittaa tähän nyt myös muutaman kuvan siitä, millaiselta romukaupan varastolta vähän yli 70 neliöinen asunto näyttää kun sen asukas ostelee vanhoja huonekaluja uutta taloaan varten :)






Ehditäänköhän me ripustaa tämä Venetsiasta ostettu kalenteri uuden kodin seinään, vai ehtiikö vuosi vaihtua jo seuraavaan sitä ennen?



No niin, palataanpa taas rakentamiseen. Nykyrakentamisessa on vahvat standardit, joista poikkeaminen ei aina ole helppoa. Toisintekemisessä tulee olla itsellä vahva visio siitä mitä haluaa, myös yksityiskohdissa ja sellaisissa teknisissä asioissa, jotka jäävät talossa rakenteiden sisään näkymättömiin. Talossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kukaan muu ei tee päätöksiä puolestamme, tosin hyvät ammattilaiset auttavat paljon, mutta lopulliset päätökset pitää tehdä itse. 

Kokonaisuus muodostuu yksityiskohdista, ja parhaan mahdollisen kokonaisuuden takia joistakin toivotuista yksityiskohdista on luovuttava. "Kill your darlings" on taidemaailman fraasi, joka kuvaa sitä miten upeat, itselle tärkeät yksityiskohdat on voitava uhrata kokonaisuuden eheyden ja tasapainon eduksi. 

Ylläoleva vaikuttaa ehkä karummalta kuin mitä se todellisuudessa onkaan, ja tuo fraasi toimiikin siis useinmiten lähinnä työkaluna avata ajattelua löytämään pienen piipertyksen takaa teoksen ydin, se mikä teoksessa on todella tärkeää ja varjeltavaa. Meillä talon tärkeimmät asiat ovat vanhanaikainen ekologisuus, luonnonmukaiset materiaalit ja klassinen muoto. Muu on kuorrutusta. 

Niinpä mekin olemme tehneet ja teemme tulevaisuudessakin kompromisseja niiden asioiden suhteen, jotka eivät meille ole kokonaisuutta tärkeämpiä.  

Tähän mennessä olen luopunut ajatuksesta, että taloon tulisi luonnonkivisokkeli. Olin alunperinkin sitä mieltä, että kivisokkelin saaminen taloon ole tärkeysjärjestyksessä ykkösenä. Perustukset ovat rakenteellisesti talon tärkeä osa, etenkin kun talomme tulee rinteeseen ja meille tulee kellaritiloja, niinpä koen turvalliseksi ja hyväksi luottaa nykyaikaisempiin rakennusmateriaaleihin tässä kohtaa.  Meille siis tulee kuitenkin perinteinen korkea sokkeli ja tuulettuva alapohja kissanluukkuineen, jotka koen perustusten ja sokkelin sellaisiksi asioiksi, joista haluan pitää kiinni.

Toinen asia, joka on roikkunut mukana talon suunnittelun alusta asti, on ajatus painovoimaisesta ilmanvaihdosta. Alussa valinta tuntui selvältä, mutta mitä enemmän perehdyin ilmanvaihtoon, ja ilmanvaihdon mahdollisiin ongelmiin ja lainsäädäntöön, sitä vaikeammin toteutettavalta painovoimainen ilmanvaihto alkoi tuntua. Jos meille ei tulisi sisälle suihkuja ja saunaa, olisi tilanne erilainen, mutta koska aivan askeettinen asuminen ei ainakaan tässä elämänvaiheessa tunnu meille hyvältä vaihtoehdolta, tarvitsemme taloon sen verran tehokkaan ilmanvaihdon, että voimme käydä sisällä suihkussa. Pelkkä säädettävä poistoilmanvaihto lämmöntalteenottomoduulilla oli sitten pitkään vaihtoehto, jota vaalimme. Mutta kylmänä sisääntuleva tuloilma ei lopulta tuntunut järkevältä ja ekologisesti kestävältä ratkaisulta. Tuloilman lämmittäminen erikoisilla putkistoilla ja uusilla teknisillä innovaatioilla olisi kyllä aiheena kiinnostava, mutta painovoimainen ilmanvaihto ei ole meille kuintenkaan niin sydämenasia, että haluaisimme lohkaista sen suunnitteluun ja toteutukseen ajastamme ja budjetistamme niin suurta osaa kuin sen hyvin toteuttaminen vaatisi. 

Kaikenkaikkiaan talon suunnittelussa on jatkuvasti huomioitava nykyaikaiset rakennusmääräykset, jotka esimerkiksi vaativat talolta suurempaa tiiveyttä kuin mitä itse pidän mielekkäänä. Esteettömyysvaatimukset ovat myös minusta kaksipiippuinen juttu, toisaalta todella hyvä, että talo toivottaa tervetulleeksi liikuntaesteisenkin, toisaalta moni esteettömyyden nimissä oleva vaatimus on sellainen, joka mielestäni ei edes aidosti paranna esteettömyyttä vaan enemmänkin palvelee rakennusteollisuutta, karsimalla kovalla kädellä taloista mielikuvituksellisuutta ja kauniin keveitä toteutuksia ja lisäämällä vastaavasti hukkaneliöitä esimerkiksi käytäviin ja wc-tiloihin.

En kuitenkaan ole mitenkään erityisen katkera rakennusmääräyksien rajoittavuudesta, ne ovat nykyaikaa ja on vain hyväksyttävä, että me teemme taloa joka vastaa enemmän parin sadan vuoden takaisia standardeja ja arvoja kuin nykyajan tehokkaita hyveitä.

Tuntuu, että tämä rakennusprojekti on tosi paljon laajentanut ajatusmaailmaani, ja blogimerkintöjen kirjoittaminen on myös opettanut minua tarkentamaan ajatuksiani ja mielipiteitäni. Olen tarkempi ja varmempi niistä asioista, joita haluan, että rakennusprojektissamme toteutetaan, ja arvoista joita projektissamme vaalitaan.

Olen myös löytänyt aivan uuden sanaston. Aiemmin riitti, että visuaaliset asiat olivat kuvina mielessäni, mutta nyt niistä kirjoittaessa ja puhuessa on ollut pakko löytää asioille oikeat nimet. Nimeäminen tietysti myös auttaa ajattelussa, kun abstraktio muuttuu asiaksi, jolla on nimi. Samoin kuin nyt arvot, elämäntapa, toiveet ja realiteetit muuttuvat konkreettiseksi kokonaisuudeksi, joka on meidän talo.













15.8.2013

Yläkerran kylpyhuoneen puputapetti



Ostin viime yönä amerikkalaisesta verkkokaupasta tapetin meidän yläkerran pieneen kylpyhuoneeseen. Tapetti ei tule kuitenkaan ihan suihkunurkkaukseen vaan kuivalle puolelle. Mutta kuten arvata saattaa, kylpyhuonetapetti ei ole mitenkään ekologinen saati hengittävä, mutta samapa tuo koska vesieristetty seinä ei kuitenkaan ole mikään ekoratkaisu, laittaa siihen sitten mitä tahansa pintaan.

Olen jo pidempään etsinyt kylpyhuoneeseen Toile de jouy-tapettia, jonka voisi laittaa rintapaneelin yläpuolelle. Aiemmin kirjoitinkin tänne tapettitoiveitani, pitäisi olla eläimiä tai kasveja ja mieluiten puuterista punaista luonnonvalkoisella pohjalla. Sitten löysin York Wallcoveringsin Bunny Toile -tapetin. Rakastan tuota historiallista piirrosjälkeä, herkkiä kukkia ja ilmekkäitä pupuja -  hyvin englantilaista!

Punavalkoinen Toile de jouy- tapetti pienessä kylpyhuoneessa on sellaista tyyliä, josta haaveilen, mutta jotenkin olen ajatellut, että en rohkene miedän kotiin toteuttaa mitään niin visuaalisesti voimakasta ja  epäsuomalaista. 

Tapettirullat on nyt kuitenkin ostettu ja maksettu ja parin viikon aikana niiden pitäisi matkata valtameren yli tänne meille. 

14.8.2013

Tapaaminen pihasuunnittelijan kanssa


Kävin tänään sateisessa säässä pihasuunnittelijamme kanssa katsomassa tonttia ja juttelimme sitten meillä kotona pihan mahdollisuuksista ja toiveistamme. Kirsi Tuominen on hortonomi, opettaja ja puutarhakirjailija, hän on kirjoittanut esimerkiksi kirjan "Kaikki kompostoinnista". Kirsille myös Keski-Euroopan puutarhat ja suomalainekin perinnepiha ovat tuttuja asioita, joten hyvin luottavaisin mielin ja innoissani odotan nyt mitä Kirsi meidän pihalle suunnittelee. 





 Esittelin Kirsille myös Pinterestistä "Food and Gardening"- boardiani, kerrankin Pinterestistä oli todellista hyötyä kun tajusin sen toimivan hyvinkin kattavana leikekirjana siitä tyylistä ja tunnelmasta, jota meidän pihaan toivon. 

Toivomuslistallani ovat ainakin potager, kaunis harmoninen kulku portista talolle, klassista muotokieltä, perinnekasveja ja muutenkin talon tyyliin sopiva ekologinen puutarha.  Puhuimme myös Kirsin kanssa meidän budjetista ja siitä että pihaa tullaan rakentamaan hiljalleen ja omin voimin.

Seuraavan kerran tapaamme Kirsin kanssa jo ensiviikolla, jolloin katsomme Kirsin piirtämiä luonnoksia. Pihasuunnitelma tehdään nyt aika nopealla aikataululla, koska tarvitsemme sen jo rakennuslupahakemuksen mukaan.






13.8.2013

Kylpyhuoneen peruslaatta ja laastiseinä


Sköna hem-lehden kuvagalleriassa löytyi kuva sellaisesta kylpyhuoneen seinästä, jonka toteutusmahdollisuuksia olen miettinyt. Eli tuollainen edullinen peruslaatta kylpyammeen lähistöllä ja suihkujen takana ja osa seinäpinnasta laastia. Tuollaista valkoista laattaa oli Bauhausissa myynnissä alle 10e/m2 ja sävyvaihtoehtojakin oli, sekä mattapintaa ja kiiltävää. Puskuun ladottuna ihan tavalliseen laattaseinäänkin tulee minusta vanhanaikainen fiilis. Mahdollisesti laatoituksen reunat, ainakin yläreunaan jos laatoitus tulee nurkasta nurkkaan,  voisi vielä viimeistellä sopivalla listalla, ehkä pelkistetysti ohuella tummanharmaalla tai sitten ihan samalla valkoisellakin.

 Antiikkinen lampettikin minulla on jo odottamassa kylpyhetkiä :)



12.8.2013

Kuvia Venetsiasta

Viikonloppu oli ihana ja kaunis Venetsiassa. Ehdin kuvata yli kolmesataa talokuvaa ja niiden lisäksi myös erinäisiä öisiä kaupungin valoja ja kirkkojen kynttilöitä ja alttaritauluja. Useinmiten olen tänne blogiin vaan napsinut kuvia puhelimen kameralla, koska se on helppo ja kevyt pitää mukana. Nyt kun olin matkalla kahdestaan miehen kanssa oli ihana kuvata rauhassa oikealla kamerallani. Tosin välillä mietin olenko liian puritaani kun kuvaan järjestelmäkameralla aina täysin käsisäädöillä, silloinkin kun Venetsiassa paikallisen heiluvan vessibussin kyydistä yritän saada tarkkoja ja oikein valotettuja kuvia ohitse vilistävistä taloista. Mutta toisaalta onnistumisen ilo on sitä suurempi mitä enemmän on itse säätänyt ja tuskaillut kuvan eteen :)

 Tässä joitakin kuvia venetsialaisista ovista.
















2.8.2013

Arvoisa Mamselli, tervetuloa kotiin!






Olen seuraillut Huuto.nettiä viimeaikoinana tavallista aktiivisemmin. Tuolien lisäksi olen 
etsinyt seinäkaappia tulevaan alakerran wc-tilaan. Koetamme onnistuuko wc-tilojen kalustus ilman uutena ostettavia kiintokalusteita.

Tällainen iso ja ylväs kaappirouva sitten löytyikin varsin mukavaan hintaa ihan täältä meidän kotiseudulta. Klikkasin kaapin Osta heti-hintaan, koska en uskaltanut jäädä odottelemaan ehtiiko joku muu maksamaan täyden hinnan.

Kaappi on sen verran suuri (korkeus n. 96 cm), että sopii hyvin myös ihan lattiakaapiksi. Musta väri on aika kivan dramaattinen, meillä ei taida olla ennen ollutkaan mustia huonekaluja, katsotaan miten väri sopii sitten uuteen kotiin.