29.3.2014

Värivalintoja, savupiiput ja avorännit

Olen viime päivinä tutkinut värikarttoja ja yrittänyt tehdä alakertaan huonekohtaisia värivalintoja. Salissa, eteisaulassa ja lasikuistilla alkaa olla kussakin värit selvillä, tosin ainakin pari sävyä ovat sellaisia mitä pitää testata paikanpäällä. Suurin jännitysmomentti on haaveilemani vihreä lattia eteisaulaan ja/tai kuistille. Ystävättäreni vanhassa kauniissa talossa on Uulan Kaislalla maalattu lattia, joka on minusta ihan täydellisen vihreä. Värimallissa kuitenkin Kaisla näyttää lähinnä synkän harmaalta, täytyy siis toivoa, että Kaisla on meidänkin talossa yhtä kauniin värinen ja oikeasti vihreä niin kuin ystävälläni.



Lainasin Museoviraston kirjastosta Lars Sjöbergin kirjoja, joiden värimaailmaan voisin muuttaa asumaan. Niistä on siis hyvä ottaa mallia omaan kotiin :)

Nostelimme tänään aamulla miehen kanssa loput ikkunanpokat paikoilleen,  tai oikeastaan minä kävelin lasten kanssa metsässä etsimässä läheisen puron "alkulähdettä" ja mies teki pää hiessä hommia talolla. Koko perhe kun menee talolle töihin niin sehän tarkoittaa todellisuudessa sitä, että toinen vanhemmista vahtii lapsia ja toinen tekee töitä. Ja meillä ainakin toistaiseksi mies on meistä se skrodempi ja siksi sopivampi nosteluhommiin. 

Isoin kaikista pokista ei kuitenkaan liikkunut mihinkään ilman kahta kantajaa. Iso poka kuuluu kuvassa näkyvän päädyn yläkerran ikkunaan. Se on meidän hätäpoistumistie, joten se piti toteuttaa kokonaan aukeavana. Onneksi puuseppä onnistui kuitenkin tekemään ikkunasta aika samannäköisen kuin talon muista ikkunoista, joten ikkuna ei juuri pistä silmään talon julkisivusta.



Ikkunoista on enää asentamatta lunetit ja kellarin pikkuikkunat.

Talosta on riisuttu jo telineet, ja katolle on saatu monenlaista härveliä. Piipuissa on vielä jätesäkit suojana, piipuista tulee punaiset, vaikka nyt näyttää tuo musta värikin ihan hyvältä. 

Rännien suunnitteluun on kiinnitetty erityistä huomiota, halusimme vanhanmalliset avorännit ja syöksytorven avoimet suppilot. 

Lasikuistin kattokin alkaa hahmottua. Kuistilla oli muuten tänään jo ihan keväisen lämmintä kun aamuaurinko paistoi suoraan sisään.



Keväistä viikonloppua kaikille blogin lukijoille!

28.3.2014

Kustavilaistuoli


Kävelin eilen todella kauniin huonekaluverhoilu- ja antiikkiliikkeen ohi Töölössä. Näyteikkunassa oli ihania kustavilaishuonekaluja alkuperäisessä maalissa. Oli pakko kurkistaa kauppaan sisään.  Katselimme liikkeenpitäjän kanssa myynnissäolevia erilaisia kustavilasistuoleja ja hän kertoi niiden tyylipiirteistä. Koska meiltä puuttuu edelleen yksi tai kaksi ruokapöydäntuolia, mukaani lähti alkuperäisessä ootrauksessa oleva Tornionjokilaakson tuoli.  Tuoli oli yllätten samaa hintaluokkaa kuin vastaavat Huuto.netissä. Olen viimeaikoina joutunut muuttamaan mielipidettäni Helsingin antiikkiliikkeiden hintatasosta, oikeaan aikaan oikeassa paikassa, voi näissäkin liikkeissä tehdä hyviä löytöjä.


Osa rihlauksista on kulunut lähes näkymättömiin, mutta edelleen tuolista voi huomata kuinka tarkkaa ja hyvää työtä sen tekijä on aikoinaan tehnyt.


Tornionjokilaakson käsityö on tunnettua etenkin erilaisista istuimistaan, kuten näistä kustavalilaisista tuoleista, arkkutuoleista ja sivustavedettävistä puusohvistaan. On hämmästyttäävää miten ruotsalaisen tyylin ja puusepäntaidon vaikutteet ovat tulleet Suomen puolelle sekä pohjoisesta, että etelästä niin samanlaisina, että Tammisaaresta kesällä ostamissani kustavilaisissa puolikuupöydissä on hyvin samanlainen ja saman värinen ootraus  kuin tästä Tornionjokilaakson tuolissa. 

Signeeraukset eivät ole kovin yleisiä talonpoikaisantiikissa, mutta tämän tuolin tekijä on jättänyt puumerkkinsä tuolin pohjaan.


Ruokapöytänä meillä on harmaaksi vahaamani vanha klaffipöytä, jonka toisella sivulla on puupinnalla oleva hyvin pelkistetty  kustavilaispinnasohva. Päädyssä on harmaaksi maalattu rokokootyylinen karmituoli pellavaverhoilulla istuintyynyllä ja toisessa päädyssä taas 20-40-luvulta yksinkertainen myöhäisrokokoovaikutteinen, anakanmunan väriseksi maalaamani tuoli. 
Tähän mennessä toisella pitkällä sivulla on ollut vain yksi harmaa kustavilainen pinnatuoli, joten tämä uusi kultaokranvärinen kustavilaistuoli tulee heti käyttöön. Okranväri myös tuo lämpöä muuten hyvin harmaaseen kokonaisuuteen.

Pienet possut olen ostanut Fredrikinkadun Wanhakartano Antiques & Interioristä, joka sekin on aivan ihana liike etenkin kustavilaisuuden ystäville. Liikkeenpitäjä on oikein miellyttävä saksalainen herrasmies ja antiikintuntija. Harmittavasti liike ollaan sulkemassa, joten nyt on paljon tavaroita myynnissä puoleen hintaan.










26.3.2014

Kuvia keittiön kaapistosta

Sain juuri Joels Hantverkin verstaalta kuvia keittiön kaapistostamme, tarkemmin sanottuna saarekkeesta.

Olen suunnitellut itse keittiön ja myös piirtänyt kaapistot. Keittiöstä tulee kokonaan koivupuinen ja laatikot ovat perinteisiä vetolaatikoita ilman kiskoja. 

Alaosaa kiertää korkea lista ja näkyviin jäävässä taka- ja sivuosassa on pelkistetty peilirakenne, joka oli Joelin idea. 

Kaapisto näyttää minusta tosi kauniisti tehdyltä ja juuri meidän taloon sopivalta. 







Tässä vielä linkki aiempaan blogimerkintääni keittiön suunnittelusta: klik

22.3.2014

Ahkerointia kevätsäässä

Vuokra-asunnolla olen tehnyt kevätsiivousta ja valmistellut tytön syntymäpäiväjuhlia. Sillä aikaa kevään vaihtelevissä säissä ovat talolla miehet ahkeroineet kovasti.

Tällä viikolla muurari aloitti piippujen ja harkkoseinien muuraamisen kylpyhuone-sauna-wc-kodinhoitohuoneen ympärille. Isäni on tehnyt muurarin apumiehenä taas pitkää päivää talolla ja tänäänkin hommat jatkuvat taas aamuvarhaisella. Enpä tiedä mitä meidän talosta olisi tullut ilman isäpappaa, jolla on pitkä kokemus rakennushommista ja joka jatkuvasti huolehtii käytännön asioiden sujumisesta tontilla.

Ollikaisen miesten urakka meidän talon parissa alkaa pian olla valmis. Suurkiitos heille, rehtejä ja osaavia miehiä, joiden käsissä meidän perheen kotitoiveista tuli oikea talo.


Salin kuvassa näkyvän väliaikaisen tukipalkin kohdille on tulossa kakluuni, jonka kaakelit ovatkin jo kellarin lattialla järjestyksessä odottamassa uuninmuuraajaa.



Alakuvassa näkymää eteissä, harkkoseinässä ovi kodinhoitohuoneeseen, oikealta puuttuu vielä wc:n harkkoseinä.


Miehen ja minun huoneen kattoikkunatkin ovat jo talolla. Ne asennetaan ensi viikolla. Odottelen jo miten kattoikkunat vaikuttavat meidän huoneen valoon ja tunnelmaan.






Värejä


Sisustussuunnittelua tekevä ystäväni tilasi minulle isompia värimalleja kauniista vaaleista luonnonväreistä. Olen ihastellut nyt niitä meidän olohuoneen seinällä. 



Hain myös rakennusapteekista Allbäckin värimalleja muutamista hyvältä vaikuttavista väreistä, joista on tarkoitus valita sisäovien värejä. 

Puuseppä-Joel kävi nimittäin  tällä viikolla hakemassa meiltä vanhoja ovia verstaalleen kunnostukseen ja maalattaviksi. Nostellessani ovia hänen kanssaan näin ovet pitkästä aikaa kunnolla ja oli mukava muistella mistä paikoista ovia on viime vuoden aikana haettu ja millaisia tarinoita niihin liittyy. Hienoimmat ovet ovat kyllä varmasti meidän saliin tulevat kaksi korkeaa parioviparia, jotka haimme syksyllä purettavasta 1800-luvun alkupuolen talosta.

Luulen, että salin pariovista tulee Allbäckin antiikinvalkoiset, mietin myös tummempia värejä, mutta kun kävin värimallien kanssa talolla, niin salin valoisuudessa valkoiset värit saivat voimaa, mutta tummien hehku aivankuin sammui. Toivon kuitenkin, että saisin talon ei-niin-valoisan puolen oviin tummempaa harmaata tai vihreää. Värisuunnitelmankin mukaisesti itäpuolelle sopisi metsänvärit kun taas sali on valkoisten aluetta.

Kattotiiletkin saatiin eilen katolle ja kuulemma eilen illalla tiilikate oli jo paikoillaan. Kuvassa vielä tiilet ovat pinottuina siisteihin pinoihin.



 Stressasin aika paljon etukäteen tiilikatteen väriä, räikeä punainen ei sopisi meidän taloon, enkä ollut nähnyt valitsemaani väriä muuta kuin kuvassa. Onneksi tiilet ovat selvästi ruskeaan taittavia ja tiilien väri on todellisuudessakin elävä ja mustat ja ruskeat alueet näkyvät katolta maankamaralle asti. 

Tiilikatteen tekivät ahkerat virolaispojat, saamme kyllä olla kiitollisia miten hyviä työmiehiä olemme talolle saaneet. 

Kuvassa näkyy myös ikkunoiden ympärillä olevat mustat tervapaperit, niiden taakse on ikkunan ja seinän väliin asennettu pellavat. Kuistillakin on jo ikkunat ja kattoa. 

16.3.2014

Keittiön puuhellan päällyslevy ja luukut




Kävimme tänään koko perheen voimin ostoksilla Metsänkylän navetassa. Tilasin meille ensin Domus Classicasta kaksi seinään kiinnitettävää vanhan hopean väristä keittiönhanaa, joista kumpikaan ei kuitenkaan tule keittiöön vaan toisesta tulee kylpyammeen hana ja toinen menee kodinhoitohuoneen lavuaariin. 

Metsänkylän navetasta etsin keittiön puuhellaan hellalevyä ja luukkuja. Keittiön tulisijan suunnitelmat ovat edenneet ja päädyimme puuhellaan leivinuunin sijaan. Muurattu leivinuuni-hellayhdistelmä olisi tilaan liian suuri ja koska molempia ei voinut saada, oli helppo valinta, että otamme puuhellan. Meille hella on ehdottomasti tärkeämpi kuin pelkkä leivinuuni. 

Olen jo Rakennusapteekin varaosapankissa ja aiemmin Metsänkylän navetassa käynyt katsomassa hellanosia ja minulla oli valmiiksi selvillä mitä etsin: mahdollisimman hyväkuntoista hellanlevyä, hopeanväristä "venäläishenkistä" koristeltua paistiluukkua ja siihen sopivia samanväristä tuliluukkua.

Hellanlevy eli se keitto-osa ja samalla hellan kansi löytyi yllätyksekseni helposti, olin varautunut siihen, että täysin ehjää ja halkeamatonta ei olisi saatavilla, mutta sieltä se erittäin raskaan levykasan alta vaan löytyi. Kaikki osat tallella!

Högforsin koristeelliseen paistiluukkuun katse kiinnittyi koko ajan väkisin jo heti aluksi, yritin kuitenkin katsella vielä muita vaihtoehtoja, mutta vaikka luukku on aika pieni ja siispä sinne mahtuu vain hyvin pieni paisti, niin en voinut jättää sitä kauppaan. Ja alkaahan omakin etunimeni H-kirjaimella, joten kyllähän nyt tuollainen nimikoitu luukku kuuluu itsestäänselvästi minun köökkini hellaan :)

Muu perhe tuli katsomaan luukkuja ja kysyin sopiiko heille, että otan oman etunimeni mukaisen luukun ja kaikki heti kiltteinä nyökyttelivät. Paitsi sitten tytär näki luukun, jossa oli lasten sukunimen ensimmäinen kirjain. Onneksi luukku oli paljon rumempi kuin H-luukku, joten yhteistuumin päädyimme siihen, että sain "oman" luukkuni :)







12.3.2014

Tervetuloa valo - ikkunat paikoillaan


Käväisin talolla kotimatkalla ja siellä oli ikkunoiden asennus jo kovassa vauhdissa. Vielä eilen talon ikkuna-aukot olivat pressuilla peitettyinä. Tällainen aurinkoinen päivä oli kyllä paras mahdollinen nähdä talon uudet ikkunat, keväinen kirkas valo valaisi ja lämmitti taloa - tuntui kuin ikkunat olisivat tuoneet elämän ja kodin tunnun jo taloon. 





11.3.2014

Lunetit katolla


Viimeisen vuoden ajan olen monta kertaa muistellut hetkeä, jolloin Hollannin kodin ruokapöydän ääressä piirtelin talosta luonnoksia ja katselin niiden vanhojen talojen kuvia, joista erityisesti pidän. Käteni pysähtyi talon piirretylle katolle ja mietin hetken laitanko katolle lunetti-ikkunan vai en. Parin sekuntin mietintätauon jälkeen tein päätöksen ja katolle tuli lunetti. Kun sitten annoin Arkkitehti-Virpille piirroksiani, ajatus ullakkomaisen yläkerran kaari-ikkunoista muuttui oikeaksi suunnitelmaksi. 


Lunetti-ikkunoiden kaareva muoto ja pieni koko ovat nykyrakentamiselle kovin haasteelliset. Kulmikkaat ja suuret kattolyhdyt, "kottaraisenpöntöt" ovat nykyään aivan peruskauraa, mutta miten saada tiilikatolle siro ulostuleva peltikattoinen kaari-ikkuna, vieläpä niin että nykyajan paksut eristekerrokset mahtuvat ikkunan ja kaaren sisään. 

Lunetti-ikkunoiden määrää, muotoa ja kokoa säädeltiin moneen kertaan, ja niitä taidettiinkin jossain vaiheessa kutsua talomme murheenkryyneiksi. Isot ja muhkeat kaaret olisi saatu katolle kohtuullisella suunnittelullakin, mutta koska halusimme luneteista mahdollisimman sirot, meidän oli etsittävät pikkupömpeleihin uniikit rakenne- ja eristeratkaisut.

Tänään sitten viimein lunetit ovat katolla. Ikkunat tosin vielä puuttuvat, niin kuin talon muutkin ikkunat, mutta itse pikkupömpelien koko ja muoto ovat jo nähtävillä.


Nyt ei yhtään harmita se, että silloin Hollannissa rohkaisin mieleni ja lätkäisin talon katolle lunetin. Eikä myöskään harmita se työ, joka lunettien suunnitteluun on käytetty. 

Lunetit tekevät talosta aivan unelmataloni, ne tuovat romanttista ilmettä muuten hyvin suoraviivaiseen taloon ja myös sisällä niiden muoto ja niiden kautta taivaalta vapaasti virtaava valo kaunistavat yläkertaa. 




10.3.2014

Renginkaapit ja siili

Olen etsinyt taloon vanhoja kaappeja, tarkoitus olisi, että talon kaikki säilytystilat muodostuisivat vanhoista kaapeista ja kiinteistä, paikalleen rakennettavista komeroista. Pikkukaappeja meillä on nyt jo kolme ja lisäksi kaksi patakaappia ja yksi Hollannista tuotu lasiovellinen puukaappi. Isoja vanhoja kaappeja meillä kaksi ja yksi iso hylly. 

En yleensä juuri ostele tavaraa antiikkiliikeistä, lukuunottamatta pikkukaupunkien ja maaseudun osto- ja myyntiliikkeitä, joissa hinnat yleensä ovat kohdillaan. Etsin mieluummin löytöni itse ja odottelen kunnes löytyy juuri se oikea ja oikeaan hintaan. Renginkaapit olen ostanut netin antiikkimyyntipalstojen kautta yksityisiltä myyjiltä. 

Tässä renginkaapit nro. 1 ja 2. 

Renginkaappi nro. 1. on puutapitettu ja kokoa 67 x 58 cm. Mitään kauniina sisustuskuvia näistä kaapeista ei valitettasti tässä asunnossa saa, kuvien tiukka rajaus johtuu siitä, että ympärillä on vaan asunnon epäesteettistä 70-luvun arkkitehtuuria.


Kaapissa on erityisen kauniit puuleikkaukset. Kuulin, että kaappi saattaisi olla tuotu Baltiasta Suomeen, ja nämä ykstyiskohdat viittaisivat minusta siihen.



Alemmassa kuvassa vanhaa maalipintaa ja ripustusrengas, jolla kaappi voidaan kiinnittää seinällle. Kaapin vanhaa maalipintaa on säilynyt yläosassa, väri näyttää olevan jonkinlainen kaunis mudanharmaa, luultavasti ruskea sävy on patinaa ja alunperin öljymaali on ollut kustavilainen harmaa.



Vanha lukko ja avain toimivat.




Renginkaappi nro. 2. on myös puutapitettu ja se on säilynyt alkuperäisellä pinnalla. Kaapin koko on 
70 x 58cm.

Vanhat pigmentit ovat sävyiltään niin paljon pehmeämpiä ja luonnollisempia kuin nykyvärit, että jopa tällainen punamusta kaappi sopii kauniisti yhteen muun hillityn värisen sisustuksen kanssa. 


Tupajumit ovat joskus rouskutelleet kaappia, mutta puu on tällähetkellä kovaa ja kuivaa. 


Kaapissa on koristeellinen lukkokilpi. 


Vaikka minun puolestani koti saakin näyttää kotiseutumuseolta, niin etenkin lastenhuoneissa on minusta hauskaa käyttää myös retro- ja vintagejuttuja. Mietin lasten kanssa yhdessä heidän uusien huoneidensa sisustusta, ja koska itsellenikin värit ja materiaalit ovat merkityksellisä niin haluan myös kunnioittaa lasten omia ajatuksia siitä millaisissa tiloissa he kokevat olonsa hyväksi.

Kävimme viikonloppuna nopeasti Tukholmassa ja ostin tyttärelle NK:n lastenosastolta siilivalaisimen. Olen katsellut tytön tulevaa huonetta varten erilaisia kärpässieni- ja metsäneläinvalaisimia, mutta kun näin tämän siilin, niin tiesin heti, että tämä kuuluu meille, varsinkin kun myös tytär ihastui siiliin :) 

Tytön huoneeseen tulee aika paljon pastellisia sävyjä ja pidän paljon voimakkaidenkin luonnonsävyjen yhdistämisestä pastelleihin. Tällainen ruskea siili siis tuo huoneeseen juuri sopivaa kontrastia.  




Olen saanut Punainen pihlaja-blogista kivan haasteen kertoa viisi asiaa itsestäni. Pidän tästä haasteesta erityisen paljon, koska blogissa usein korostuu kaikki positiivinen ja ne hienot jutut mitä on tullut tehtyä. Onkin hauskaa kertoilla välillä niistä ei niin hyvistä jutuista.


1. Inhokkiruoat

 Lähes kaikki menee tarvittaessa, syön kasvispainotteisesti, mutta välillä myös lihaa. Syön mielellään etanat ja simpukat ja tuliset etniset ruoat, mutta tavallinen makaronilaatikko ei oikein uppoa. Iso kasa parmesaania ja lisämaustaminen kyllä auttaa asiaa. Olen kyllä syönyt myös kyläpaikoissa hyviä makronilaatikoita, joten ei tästä nyt sitten ota selvää :D

2. Kirjat, jotka jätin kesken

Huoh, minulla on aika kattava kirjasto perinnerakentamiseen liittyviä kirjoja, joita käytän käsikirjoina, en jaksaisi lukea niitä kannesta kanteen, vaan etsin niistä tietoa tarpeen mukaan ja luen kiinnostavampia kohtia.


3. Turhimmat ostokseni

Joskus nuorempana ostin joitain "ihan kivoja" huonekaluja, jotka myin aika nopeasti eteenpäin. Ainakin sen olen oppinut, että huonekalun pitää olla just eikä melkein, koska sitä käytetään ja katsellaan joka päivä.

4.Tässä mokasin ja epäonnistuin

Seinävärien valinnoissa olen epäonnistunut monta kertaa. Olen luottanut liikaa omiin värinvalintataitoihini ja seurauksena on ollut kauhea tunkkaisuus ja valkoisen seinän tilalla vaaleanpunaista.


5.Minusta ei olisi koskaan voinut tulla isona:

No ei ainakaan huippu-urheilijaa, koska tykkään hyvästä ruoasta ja sohvalla löhöilystä. Myöskään mikään ammatti, jossa ollaan tekemisissä surullisten ihmiskohtaloiden kanssa ei tulisi kyseeseen, olen ihan liian empaattinen ja murehtisin varmasti työasioita kaikki vapaa-aikani.

Toivon, että tämän haasteen nappaisivat mahdollisimmat monet blogikavereistani :)


9.3.2014

Arvonnan voittaja

Arvonnan voittaja on nyt arvottu. Tällä kertaa voittajaksi selvisi Jelena Nieminen.

Otan Jelenaan sähköpostilla yhteyttä.

Onnea voittajalle!

7.3.2014

Ikkunat!


Talon ihanat ikkunat odottavat asennusta. Neljä lunetti-ikkunaa tulevat katolle, molempiin lastenhuoneisiin omansa ja yläkerran aulaan kaksi. Isot ristikarmit tulevat alakerran ikkunoihin, ylös tulee tavalliset sisään-ulosaukeavat kuusiruutuikkunat, lukuunottamatta lastenhuoneiden ikkunoita, joihin pitää tehdä hätäuloskäynnit, joten ikkunoiden pitää olla kokonaan aukeavat. 

 Ikkunoissa on konevedettyä eläväpintaista lasia, jonka sävy on vihertävämpi kuin täysin kirkkaan teollisen lasin. 


Puuosat on sivelty useampaan kertaan vernissalla, jonka jälkeen ne maalattiin Allbäckin pellavaöljymaalilla. Ikkunat on kitattu pellavaöljykitillä.

Saranat ovat kartiopäistä vanhaa mallia, ja helat ovat 1800-luvulla käytettyjä yksinkertaisia malleja.


Ikkunamme valmisti Wättlax Snickeri.

5.3.2014

Talon väri -arvonta, palkintona brittiläistä puuroa ja herkkuja!

-ARVONTA ON PÄÄTTYNYT-


Talon julkisivuvärin valinta on nyt ajankohtainen ja toivon teiltä lukijoilta ehdotuksia talon väriksi.
Voit ehdottaa jotakin tiettyä värikoodia tai vain kuvailla mielestäsi taloon sopivinta väriä.

Taloon on tulossa punainen tiilikatto ja kaava määrää, että talon värin tulee olla vaalea. Ikkunat ja vuorilaudat ovat pehmeän valkoiset. Taloa ympäröivässä metsässä on paljon myös havupuita, joten metsä on aika vihreä talvellakin. Koska talo on ylhäällä etelärinteessä, tontti on useinmiten valoisa. 

Arvon kaikkien väriä ehdottaneiden kesken pienen ja värikkään brittiherkkupaketin: Marks & Spencerin minttuteetä, reilun kaupan hasselpähkinäsuklaata ja kuidukasta pikakaurapuuroa.


Vastausaikaa on tämän viikon sunnuntaihin keskiyöhön.


Jos vastaat anonyyminä, muistathan jättää tunnistettavan nimimerkin :)


4.3.2014

Vanhaa posliinia


Tallinnasta ei tarvinnut palata tyhjin käsin eikä kärryin. Löysimme viktoriaanista kylpyhuonetyyliä mukailevat wc-istuimet ja ostin myös pahvilaatikollisen vanhoja posliiniastioita. Norsunluun väristä posliinia ja kuluneita kultauksia! Leimojen tulkinnassa vierähtää varmasti vielä pitkään, tunnetuimpia venäläisiä leimoja ei astioissa ole, ja mielestäni astiat voisivat olla alkuperältään eurooppalaisia. Ainakin yhdessä lautasesta löytyy myös leimasta merkinta "Riga".

 Hinnoittelu meni niin, että mitä vanhempi sen halvempi. Hinnat olivat noin 25 sentistä 1,5 euroon. Koko laatikollinen maksoi siis alle kympin.