26.10.2014

Detaljit

Tällä viikolla talolla sisätöitä on saatu paljon eteenpäin. Suurin osa maalattavista seinistä on jo maalissa, listoitus on hyvällä mallilla ja hanoja ja wc-pöntöt on jo kiinnitetty. Minulle talon yksityiskohtien suunnittelu on ollut mieluisaa puuhaa ja nyt onkin hienoa nähdä talon sisätilojen erilaisia detaljeja jo valmiina. 


Meidän listat tulivat Enäjärven sahalta, kattolistaa on kahta historiallista mallia, saliin on omat hyvin massiiviset kattolistat ja muualle taloon hieman maltillisempaa mallia. Joutsenkaulainen lattialista on samanlaista koko talossa ja ikkunalista on samaa mallia kuin lattialistatkin. 

Salissa ikkunat on jo listoitettu ja maalatut kattolistat odottavat vielä vuoroaan.



Listojen maalaaminen oli aikaavievä prosessi. Pohjamaalia, paklausta, hiontaa, maalausta ja vielä uudelleen maalausta. Mutta kyllä vanhanajan kiiltävät ja leveät puulistat ovat sen vaivan arvoiset :)


Teimme ikkunoihin myös smyygit eli ikkunalaudat,  katsoin mallia vanhojen talon smyygilaudoista ja suunnittelimme isäni kanssa meidän ikkunoihin sopivan mallin.


Viime postauksessa esittelemäni kattoparrut on saatu myös jo suurimmaksi osaksi kattoon. Parrut on tehty talon ylijäämälaudoista. Suunnittelin meidän sisäkatot noudattelemaan löyhästi perinteistä sisäkattomallia, jossa poikkilaudat on kiinnitetty kattoparrujen yläpuolelle. Meillä kuitenkin sisäkatto toteutettiin  yksinkertaisesti paneelikattona, mitoittamalla paneelit tasaisin välein, ja sen jälkeen kiinnittämällä parrut kattoon saumakohtien päälle. Miehet joutuivat näkemään kuitenkin tämänkin yksityiskohdan eteen paljon vaivaa, sillä parrut piti saada luontevasti ikkuna-aukkojen väleihin ja tietysti vielä keskenään ja päätyseiniin nähden symmetrisin etäisyyksin :)


 Talon kylpyhuone näyttää jo melkein valmiilta kun laatoitukset, hanat ja saunan ovi on jo paikoillaan. Hanoja olemme ostaneet Domus classicasta, Moralta ja Ikeasta. Kaikki hanat ovat kuitenkin samaa tyyliä, ainoastaan kylpyammeen hana tosin on havittelemaani vanhan hopean väriä, muita hanoja oli saatavilla vain kromisina. Kuvassa Domus classicasta ostettu kylpyammeen hana.


 Tällä viikolla saimme talolle myös Italiasta ison ja painavan paketin. Arvaatteko mitä paketista löytyi?


20.10.2014

Perinnetalon valaistus




 Kaikenlaisen nykytekniikan sovittaminen kauniisti perinnetaloon on aina hieman haasteellista (ainakin minulle). Varsinkin meillä uudessa perinnetalossa pidän tosi tärkeänä talon tyylin ja tunnelman kannalta, että  melko suuri repertuaarimme talotekniikkaa saataisiin piilotettua kauniisti, eikä muutakaan nykyajan tekniikkaa juuri olisi näkösällä.

Elina Italianpunaisesta parituvasta (italianpunainenparitupa.blogspot.fi) haastoi muut perinnetalojen kanssa puuhaajat kertomaan omista valaistusratkaisuistaan. Meillä valaistusta on mietitty jonkin verran koko talon suunnittelu- ja rakennusajan, ja sen toteutus talon tyylin mukaan on yrittety ottaa mahdollisimman hyvin huomioon muita ratkaisuja tehdessä.

Sähkövalaistuksen yleistyminen on laajemmassa mittakaavassa 1900-luvun alun juttuja, joten jos haluaa toteuttaa talonsa valaistuksen vaikkapa kustavilaisesti, ei sähkövalaisimista voi mitenkään löytyä aivan autenttisia ratkaisuja. Suunta kohti kauneutta-dokumenttielokuvassa Lars Sjöberg vieraili parisataavuotiaassa kodissa, jossa oli sisätiloissakin noudatettu lattiasta kattoon  talon valmistusmisajankohdan tyyliä. Siellä talon väki ja Lars Sjöberg sitten istuskelivat tunnelmallisesti kyttilöiden valossa. Kaunista ja tunnelmallista, mutta ei ehkä kaikkein käytännöllisintä jos haluaa pitkinä talvikuukausina tehdä esim. alkuillasta kotitöitä tai muuten vaan nähdä kotonaan kunnolla eteensä.

Oman haasteensa perinnetalon valaistukseen antavat myös monet keinovalon sävyvaihtoehdot, me olemme ajatelleet pitäytyä melko lämpimässä "hehkulampun" värissä. Ainakin yritämme välttää sitä, että talossa olisi valonväriltä hyvin erilaisia valaisimia, vaan että valaistus olisi sävyltään mahdollisimman yhtenäinäistä.

Meillä on kaikenkaikkiaan ajatuksena talossamme tasapainotella valaistuksen suhteen käytännöllisyyden ja perinteisyyden välimaastossa: kattoon upotettavat spotit ovat nou nou, mutta jemmaamme kuitenkin ledinauhaa salin kattoparrujen sisään antamaan tarpeentullen "näkymätöntä" yleisvaloa.  

Kuvassa salin kattoparrut tekeillä. Ledinauha tulee onton parrun sisälle, ja valo tulee ulos aivan katon rajasta, kattopaneelien ponttikohdista eli parrun ja paneelin rajakohdasta. 


Talomme valaisu-urakkaa helpottaa paljon suuri ikkunapinta-ala, joka huoneessa on useampi ikkuna ja talon sijainti mäen päällä antaa luonnonvalon tulvia koko taivaan täydeltä vapaasti sisään. Rakennusaikana olen huomannut hyvin kuinka paljon enemmän vuokra-asunnossa meidän pitää käyttää keinovaloa, kun taas talolla voi hommia tehdä paljon myöhempää ilman, että raksavaloja pitää alkaa sytytellä. 

Salin kattoparrujen ledipiiloja lukuunottamatta keinovalaistus toteutetaan talossamme vanhan mallin mukaisilla kattovalaisimilla ja useamman pöytälampun voimin. Toivoisin löytäväni vielä perinteiseen tunnelmaan sopivan kauniin jalkalampun jalan, mutta toistaiseksi sellaista ei ole vielä osunut kohdalle. 

Kävimme juuri eilen Domus classicassa ostoksilla, ja ostimme kolme pientä posliinikantaa komeroiden ja yläkerran pikkuwc:n valoiksi. Domus classicasta ostimme myös kaksi valkoista kangasjohtoista kattovalaisinta, joissa on metallinen kupu ja posliinikanta.



Parin vuoden rakennusurakan aikana olen kerännyt myös monenlaisia muita valaisimia. Enimmäkseen meillä on taloon tulossa roikkuvia kattolamppuja lasisilla kuvuilla. Niitä ostin jo muutaman Amsterdamista, ja sitten saliin olen ostanut Indiskasta kaksi isompaa lasikuvullista valaisinta.
Vanhan mallin mukaisia valaisimia olen löytänyt myös edullisesti Clas Ohlsonilta ja Ikeasta, esimerkiksi Ikeasta olemme ostaneet posliinikantaiset kylpyhuoneen valaisimet. 

Eilen kävimme tekemässä myös kaupat kristallikruunusta. Myyjä oli ostanut kruunun antiikkitorilta Genevestä. Myyjä arveli, että kruunu saattaisi olla ranskalainen, Geneveen kun tulee aika paljon antiikkia Ranskasta. Olen pitkään etsinyt juuri sitä oikeaa kristallikruunua meidän taloon, mutta koska aidot antiikkikruunut ovat usein hinnoissaan, en ole aiemmin löytänyt meille kruunua. Tässä kruunussa on kirkkaiden erimuotoisten kristallien lisäksi purppuranvärisiä pisaroita, joista jokainen on uniikin muotoinen. Kruunun sähköistys on suunnilleen vuosilta yksi ja kaksi, ja joku aiempi omistaja on myös korjaillut sähköjä mustalla teipillä. Kruunu siis kaipaa pientä kunnostusta, vaikkakin sähköt toimivat tälläkin hetkellä. 





17.10.2014

Salin seinien maalaus ja pihamaan siivousta


Talolle saapui uusi laatikollinen Country French-maaleja ja pääsimme maalaamaan salin hirsiseiniä. Perinnerakennuskeskusteluissa yleinen kiistanaihe on vanhojen hirsiseinien pintakäsittely ja etenkin sen vastustaminen, ettei vanhoja hirsiä saisi maalata. Usein ainoana oikeaoppisena ratkaisuna pidetään hirsiseinän pinkopahvittamista ja sen jälkeen tapetointia perinteisellä paperitapetilla. Tällainen ratkaisu onkin usein kaunis ja vanhan talon hengen mukainen. 

Perinteisesti paljasta hirsiseinää on pidetty usein asuinrakennukseen sopimattomana ja mitä enemmän varallisuutta talossa on ollut, sitä näyttävämmin kaikki seinäpinnat onkin peitetty. Yleensä talon ulkopuoli kertookin sen sopiiko taloon sisälle suuri määrä paljasta hirsipintaa. Esimerkiksi viime vuosisadan vaihteen huvilatyyliseen taloon, jossa on ulkomaalina utuinen pellavaöljymaali ja koristeelliset vuorilaudat,  ei perinteisesti kuulu hirsipinta sisätiloihin, mutta taas yksinkertaisempaan harmaantuneeseen tai punamullattuun torppaan se voi olla hyvinkin sopiva ratkaisu. 

Me päädyimme jättämään suurimman osan painuvista ulkoseinistämme peittämättä, uusi hirsitalo kun painuu vielä vuosikausia ennen kuin se asettuu lopulliseen muotoonsa ja tällöin ilman liukukoolauksia olisivat pahvit ja tapetit olleet alta aikayksikön melkoisessa rutussa. 

Pidämme myös paljasta hirsiseinää erittäin kauniina, emmekä kokeneet tyylin tai estetiikan takia tarpeelliseksi alkaa peittää hirsipintaa joka puolelta taloa. 

Valitsimme hirsiseinään perinteisen käsittelyn, halusimme ehdottomasti seiniin hengittävän pinnan ja mahdollisimman myrkyttömän ja ekologisen maalin. Hirsiseinien kalkitseminen ja maalaaminen kaseiini- eli maitomaalilla ovat molemmat hyvin vanhoja menetelmiä, vaikka asuinrakennuksissa niitä ei kovin usein näekään. 

Toivoin, että hirsiseinien pintakäsittely olisi kuultava, joten maalaamme seinät vain kertaalleen. Kalkki-kaseiinimaalin levityksessä täytyy olla tarkkana ja pyrittävä maalaamaan yhtäjaksoisilla pitkillä vedoilla koska pinta ei anna anteeksi maalin sutimista tai töpöttelyä sinne tänne, vaan kaikki jää auttamatta näkyviin valmiiseen pintaan.



Salin maalisävynä käytämme Country Frenchin värikartan valkoista Lumi-sävyä. Väri on luonnollisen pehmeä, ja taittaa kauniisti aavistukseen harmaaseen. Oikeastaan voi sanoa, että Lumi on aivan kalkin väristä :)






Pihan puolella on menossa siivousurakka kun kaivinkone on tulossa tasoittamaan pihamaan ja kaikenlaiset rakennusajan roskat ja ylijäämätarvikkeet pitää saada alta pois. On mukava huomata, että normaaliin uudisrakentamiseen verrattuna talostamme on tullut melko vähän jätettä ja suurin osa siitäkin on puhdasta puutavaraa, jota voidaan joko käyttää muissa projekteissa myöhemmin hyödyksi tai sitten lämmittää taloa ja meitä auttaneiden työmiesten koteja :) Alakuvassa isäni ja hänen veljensä ahkeroivat polttopuuksi menevän puutavaran parissa. 



Teen yhteistyötä Country French-maalien kanssa. Tästä pääset tutustumaan lisää maaleihin: www.countryfrench.net

15.10.2014

Tassuamme

Saimme viimein tilattua taloon kylpyammeen. Jotkut asiat näköjään vaativat sen, että muuttopäivän pitää jo lähestyä uhkaavasti ennen kuin siirrytään suunnitelmista toteutukseen. Tassuamme oli yksi niistä tärkeistä asioista, jotka listasin silloin kun aloin suunnitella meille taloa. Olin jo valinnut meille hyvissä ajoin ruotsalaisen perinnerakennuskaupan Qvesarumin myymän valurautaisen tassuammeen ja olin neuvotellut jo toimituskuluistakin Qvesarumin kanssa, mutta sitten koira tarvitsi suukirurgiaa ja totesin, että kallis valurautaamme on sellaista ylimääräistä luksusta, jonka hinnan voin mieluummin käyttää johonkin oikeasti tärkeään. 

Sen jälkeen olen sitten etsinyt meille edullisempaa tassuammetta, jonka mitat sopisivat kylpyhuoneeseemme varattuun ammeen paikkaan, ja jonka muotokieli olisi aidosti vanhan tyylinen, myös yksityiskohdissa. Varsinaiset akilleen kantapäät ovat etsinnöissä olleet ammeiden tassut, teollisisissa nykyajan ammeissa tassut ovat isot ja niistä puuttuu vanhan muottivalun hienostuneet muodot. 

Ilahduin sitten eräänä päivänä todella kun löysin ammebudjettiimme sopivat ammetarjouksen ja ammeen, joka näyttää juuri oikealta. 


Schönbergin Victoria-ammeen pitäisi juuri ja juuri mahtua omalle paikalleen kylpyhuoneen ikkunan eteen. Pidän ammeen lempeän pyöreistä muodoista, ja tietysti näistä pienistä  tassuista.



Victoria-ammeen kuvat ovat valmistajan, ammeen pitäisi olla talolla jo parin päivän päästä, joten kohta pääsen näkemään miltä amme todellisuudessa näyttää.

9.10.2014

Ensimmäinen ulko-ovi


Talossa on nyt yksi ulko-ovi valmiina ja paikoillaan. Tämä on salin pariovi, joka tulee viemään pienelle parvekkeelle/kuistille, josta tulee portaat suunnilleen kuvassa vasemmalla näkyvälle kohdalle, jossa nyt näkyy Pömpelin muovipömpeli :), eli tuulettuvan alapohjan tuuletusputki. 

 Ovi on Puuseppä Christer Grönqvistin käsityötä. Christer on perehtynyt entisöintiin ja vanhoihin tyyleihin. Ovi on erittäin hienoa tekoa ja kaikki yksityiskohdatkin ovat just eikä melkein. Christerin kotisivu löytyy osoitteesta www.wattlaxsnickeri.fi


 Ovissa on alaosassa täysranskalaiset peilit, joita tosi vähän enää näkee muissa kuin 1800-l. taloissa. Ovien yläosassa on ruutulasit. Ovet on maalattu Allbäckin pellavaöljymaalilla, väri on sama kuin ikkunoissamme, jotka ovat myös Christerin tekemät.




8.10.2014

Omenapuun kasvatus siemenestä

Minulla on kunnianhimoisena tavoitteena kasvattaa talon pihaan edes pari omaa omenapuuta siemenistä asti. Kaikki alkoi siitä kun kävelyretkellä koiran kanssa löysin mäen päältä vanhojen talojen keskittymän, ehkä jonkinlaisen hyvin pienen kylän tai sitten tilakeskuksen, jossa kylläkin on talojen väleissä vanhaa sireeniaitaa. 

Koska kävellessä oli tullut nälkä, niin otin tien vieressä kasvavan omenapuun alta maasta pari omenaa taskuuni. Puu ei ollut kenenkään pihapiirissä, vaan sellaisessa kohdassa, jossa joskus on tainnut olla talo ja pihapiiri, mutta jonka asutus on jo ajat sitten hävinnyttä. Omenat maistuivat ihanan raikkailta ja makeilta. Omenat ja puu näyttivät hyvin terveiltä, vaikka puu on selvästi saanut kasvaa itsekseen ja hoitamatta jo pitkän aikaa. Puu näytti ainakin satavuotiaalta ja tarkasti katsomalla sen vieressä näkyi maassa vanhan talon kivijalkaa.

Kotiinpäästyäni yritin selvitellä mitä lajiketta omenat voisivat olla, mutta todennäköisesti tämä puu on perinteinen "nurkkapuu", jonka lajiketta on melkein mahdoton selvittää. Omenat ovat melko paljon Valkean kuulaan makuisia, mutta minusta eivät kuitenkaan ihan samanlaisia. Nurkkapuuksi sanotaan omenapuuta, joka on ennenvanhaan lähtenyt kasvamaan kotitalon nurkalle kylvetystä siemenestä. Kun esimerkiksi torilta on ostettu oikein makoisa omena, niin sen siemenestä on sitten haluttu puu omaankin pihaan :) Muita vanhoja nimityksiä näin alkunsa saaneille omenapuille ovat kaikenlaiset mamman- ja mummunpuut, joiden nimissä on säilynyt tieto siitä kenen mamman kotiintuomasta omenasta puu on saanut alkunsa. 


Olen nyt kerännyt tämän puun pudokkaita muutaman ja niistä irrottanut varovasti siemenet talteen. Siemenestä kasvanut puu on aina käytännössä oma uusi lajikkeensä. Näiden omenoiden äitipuun tiedänkin, mutta omenoiden pölyttäjästä eli isäpuusta ei ole tietoa. Aika harvat omenapuulajikkeet ovat itsepölyttyviä ja siksi toivonkin saavani meidän pihalle näistä siemenistä vähintään kaksi satoikään asti kasvavaa taimea.

Näistä siemenistä siis tiedän jo, että niistä kasvavat omenat ovat ainakin jokseenkin taudinkestäviä, ne sopivat hyvin paikalliseen ilmastoon ja niiden äitipuu on vanhaa paikallista perua. Äitipuu on ainakin tänä vuonna erittäin satoisa ja se on kestänyt pahemmin ränsistymättä pitkää hoitomattomuutta, säilyttäen siis leikkaamattomankin mitä parhaimman satoisuuden. 


Kuivaan seuraavaksi siemeniä pari viikkoa suodatinpussissa, jonka jälkeen ne siirretään kylmäkäsittelyyn. Luonnollisin kylmäkäsittely olisi tietenkin silloin jos kylväisin jo syksyllä siemenet maahan, ja ne lähtisivät sitten omia aikojaan kevään tullen itämään. Maassa ja säiden armoilla olemisessa kuitenkin piilee kaikenlaisia vaaroja, jotka vähentävät onnistumisen todennäköisyyttä. Ja eihän meidän pihassa tosiaan ole vielä edes multaa, johon siemenet voisi laittaa, joten minulle ei jää muita vaihtoehtoja kuin tehdä siemenille keinotekoinen talvi jääkaapissa. Jääkaappiin siemenet laitetaan köyhässä mullassa, käytän itse yrttimultaa. 2- 4 kuukautta pidetään sopivana aikana siementen talvelle, itse varmaan pyrin lähelle luonnollista vuodenkiertoa eli joskus helmikuussa alan odotella kasvun ihmettä :)


Toivottavasti näistä siemesti muutama lähtisi kasvamaan ja saisimme omia omenapuita. Ajatus siitä, että pihassamme olisi tämän paikan vanhaa omenapuukantaa säilytettynä, tuntuu kyllä tavoittelemisen arvoiselta :)