21.11.2014

Viikko muuttoon


Ensi viikolla näihin ikkunoihin syttyvät valot. Muuttopäivämme on tasan viikon kuluttua, ensi viikon perjantaina. 

Talo on nyt sisältä ja ulkoa ihan pikkuista vaille valmis. Nyt talolla uurastavat Lohjan sähköliikkeen miehet, meille tulee italialaiset posliinipistokkeet ja kääntökytkimet näkyvillä oleviin paikkoihin ja lisäksi edullisempaa Renovaa ei-niin-näkyviin paikkoihin. Tänään saimme talolle myös viimeiset puuttuvat väliovet. Maanantaina Joel alkaa sisäportaidemme kokoamisen, niitä on jo pidempään tehty Joelin verstaalla Fiskarsissa, josta hän tuo ne seuraavaksi talolle, jossa portaikon runko jo odottaa. 

Nämä viimeiset viikot ennen muuttoa ovat olleet yllättävän rankat. Vuokra-asunto on suoraan sanoen täydessä kaaoksessa ja samaan aikaan ovat hajonneet astianpesukone, mun puhelin ja vielä viimeisimpänä eilen mun jalka. Periaatteessa pikkujuttuja, mutta kun aikaa kotitöille on tällä hetkellä ihan minimaalisesti, niin tiskikasat siihen päälle ovat tuntuneet välillä ihan ylivoimaiselta urakalta. Puhelimen mukana menetin ihan kaikki yhteystiedot (tutut, lähettäkää numeroitanne!), arjessa kätevät sovellukset ja myös erinäiset taloon liittyvät muistiinpanot, jotka olin tallentanut pelkästään puhelimeen. Ja tosiaan sitten varsinaisena grande finalena jalkapohjaani tuli eilen jokin kivulias rasitusvamma, jota yritän nyt hoitaa netistä löytämilläni ohjeilla (lääkärikäynnille kun tietenkään nyt ei ole aikaa). 

Mutta eivät nämä viime ajat ole silti  mitään synkkää suossa tarpomista olleet. Talo esimerkiksi on ihan todella hieno, taitavan käsityön jälki kaikkialla talossa on sykähdyttävää, joten tekijöille suuri kiitos! :) 

Mies on nyt maalaillut viimeisiä seinäpintoja, kaikki lattiat ovat valmiit ja tänään vihdoin tassuamme saapui perille. 

Kylpyammeesta tulikin mieleeni, että viikon kuluttua myös tämän kylpytynnyrin kaminaan syttyy tuli ja aion hypätä paljun kuumaan kylpyyn katselemaan meidän oman kodin yllä loistavaa tähtitaivasta :)



15.11.2014

Maalattua lautalattiaa


Valitsimme pitkään ja antaumuksella taloon parasta mahdollista lattiamaalia. Lattiamme on mäntypuista mikroviisteetöntä, pitkää ja kapeaa lautaa, siis hyvin perinteinen lautalattia. Toivoimme saavamme lattiaan kauniin himmeän maalipinnan, joka kestäisi hyvin kulutusta ja kuluisi kauniisti. 

Koirien ja lasten sekä lasten kaveriköörin käytössä lattiat joutuvat meillä hieman eri tavoin rasitukselle alttiiksi kuin kodissa, jossa asuu vaikkapa vain kaksi hillittyä aikuista.
Useammalla ystävälläni on kodeissaan vanhoja lautalattioita, joissa olenkin päässyt näkemään monenlaisia eri maalivaihtoehtoja ja muitakin pintakäsittelyjä tositoimissa ja kulutukselle hyvin altistuneina :) Helpottaa muuten todella paljon sekä maalien, että maalien värisävyjen valintaa kun pääsee katselemaan ja tunnustelemaan niitä oikeissa kodeissa ja käytössä.

Maitokäsittely, vahat, lipeä, suopakuuraus ja muut sen sellaiset kuultavan pinnan antavat käsittelyt ovat kaikki hienoja, ja olisivat varmasti sopineet hyvin meidänkin taloon, mutta jotenkin vain tuntui, että ihan tavallinen peittävä maalipinta olisi meille nyt se oikea valinta.

Varsinaisista lattiamaaleista vaihtoehtomme olivat alusta saakka puhtaat pellavaöljymaalit tai sitten Betoluxin tyyppiset kovemman pinnan aikaan saavat liuotinohenteiset uretaanialkydimaalit. 
Kestävyydessä mielestäni lattiamaalina uretaanialkydimaalit ovat melko ylivoimaisia pellavaöljymaaleihin verrattuna.   Toisaalta pellavaöljymaalilla maalattu lattia on yleensä jollakin tavoin hyvin kauniin ja "pehmeän" näköinen, kun taas uretaanialkydimaaleilla lopputulos on ulkonäöllisestikin kovempi.

Lautalattian pinnan hengittävyys ei minulle tässä kohtaa ole kovin merkittävä asia, varsinkaan kun pellavaöljymaalikaan ei itsessään ole erityisen hengittävä pinta, ennenkuin sen pinta ajan myötä alkaa rapautua ja sitten onkin jo taas aika vetää uusi maali pintaan :)

Edellämainittujen syiden takia päätimme rajata meidän lattiamaalivaihtoehtomme uretaanialkydimaaleihin ja seuraavaksi ryhdyinkin vertailemaan näiden maalien eroja. 
Olen ajanmittaan nähnyt useamman erittäin kauniin Betoluxilla (liuotinohenteinen) maalatun lautalattian, ja mielestäni kiiltävä Betolux sopii ulkonäöllisesti hyvin myös vanhoihin rakennuksiin, etenkin se tuntuu suorastaan kuuluvan vanhojen koulujen juhlasaleihin ja rautatierakennusten odotushalleihin.

Meidän taloon ei Betoluxin kiilto ei kuitenkaan tuntunut oikein sopivalta. Toisaalta kiiltävä lattiapinta olisi voinut olla mielenkiintoinen kontrasti mattapintaisille hirsiseinille ja katoille, mutta olen kuitenkin enemmän harmonian kuin jännitteiden ystävä, joten minulle omimmilta tuntuvat Betoluxia himmeäpintaisemmat maalit. 

Näiden pohdintojen jälkeen tuntuikin jo melko itsestäänselvätä valita lattioidemme maaliksi Virtasen maalitehtaan Porstua puulattiamaali. Maali on liuotinohenteinen uretaanialkydimaali, josta on saatavilla silkinhimmeä ja kiiltävä vaihtoehto. 

Maalasimme kesällä talon ulkopuolelta Virtasen maaleilla, ja olimme maalien laatuun tosi tyytyväisiä, niinpä lattioiden maalaaminen Virtasen maalilla tuntui siksikin hyvältä valinnalta.

Ja nyt kun yläkerran lattiat ovat kokonaan maalattu ja lattioilla pääsee jo käppäilemaan, olen enemmän kuin tyytyväinen himmeäpintaiseen Porstuaan. Lattia näyttää erehdyttävästi vanhalta lautalattialta, mutta tietysti vielä ilman suurempia kolhuja ja muuta asiaan kuuluvaa patinaa :)

Lattiamaaliemme sävyt olen valinnut Uulan värikartasta. Olen käynyt ystävättäreni talossa katsomassa heidän Uulalla maalattuja pintojaan, joista ihastuin ihan hirveästi Pellavan ja Kaislan väreihin.

 Näissä kuvissa lattian maalisävy on lämmin ruskeaan taittava, "lähes valkoinen" Pellava, väriä kuvaa minusta parhaiten hyvin hyvin vaalea maitokaakao. Pellavan sävy tuo minusta lämpöä kotimme värimaailmaan, olematta kuitenkaan mitenkään hallitseva väri. Pellavalla on nyt maalattu suurin osa talon lautalattioista. Kuistin lattia, sisäportaat ja komeroiden lattiat maalataan Kaislan ja Helmen sävyillä. 


Uulan Valkoisella maalatun lattialistan vieressä  Pellavan pehmeä värisävy näkyy selvästi.


12.11.2014

Ovia talossa


Talon sisäovista suurin osa on nyt paikoillaan.

Olemme etsineet taloon vanhoja ovia koko suunnittelu- ja rakennusajan. Olemme ostaneet kaikki talon ovet karmeineen, ajattelen, että ovi, saranat ja karmit tulisi aina pyrkiä siirtämään vanhasta talosta yhtenä kokonaisuutena, eikä vain pelkkää vanhaa ovilehteä. 

Osa talon oviaukkojen mitoista ehdittiin jo suunniteluvaiheessa piirtää löytämiemme ovien kokojen mukaan, mutta kun suunnitelmat piti lyödä lukkoon ei vielä ihan kaikkia ovia oltu löydetty ja siispä olemme sen jälkeen etsineetkin ovia, jotka sopisivat ainakin suurinpiirteinen talon oviaukkoihin.

Kaikki talon vanhat sisäovet on kauniisti kunnostanut Joel Konsin. Ovet Joel on maalannut Allbäckin pellavaöljymaaleilla.


Eteisaulassa ovat pieni keittiön ovi ja suuri salin pariovi sovussa vierekkäin. Keittiön ovessa on jo listatkin paikoillaan. Ajattelin suunnitteluvaiheessa, että olisi hauskaa kun keittiöön menisi eteisestä pikkuovi ja sen vieressä komeilisi talon suurin pariovi. Ja lopputulos on kyllä niin kiva kuin toivoinkin.
 Salin pariovia on kahdet samanlaiset, joista toiset ovat salista keittiöön. Keittiön pikkuovi on vanhaksikin oveksi aika matala, isommat miehet saavat kumartaa keittiöön astuessaan :) Keittiön ovi on maalattu, kuten muutkin talon valkoiset ovet, Allbäckin valkoisella. Salin ovet taas on maalattu ovien alkuperäistä väriä mukaillen Allbäckin vaniljan keltaisella. Salin ovien löytymisestä olen aiemmin kirjoittanut melkein tasan vuosi sitten täällä klik ja myöhemmin esitellyt vielä yksityiskohtia täällä klik.

 Rakennusmääräykset vaativat alakerran wc-tiloihin esteettömän kulun, joka tarkoittaa siis leveää oviaukkoa. Onneksi tähän isoon aukkoon  löytyi viime hetkellä  yhdestä maatilan pihavajasta sopiva vanha ovi. Ovi karmeineen maksoi muistaakseni 20 euroa. 


Kylpyhuoneessa meillä on saunaan ja kodinhoitohuoneeseen yksinkertaiset lasiovet ja saliin sitten jo ylimmässäkin kuvassa näkyvä hyvin kapea vanha ovi, joka on samasta maatalosta alakerran wc:n oven kanssa. Uskomatonta, että näin pieneen oviaukkoonkin löytyi sopiva vanha ovi. Myös vanhan oven hyvin pelkistetty peilimalli sopii kauniisti yhteen modernien lasiovien muotokielen kanssa.


 Kodinhoitohuoneessa on myös ulko-ovi paikoillaan. Ovi on samaa tyyliä pääoven kanssa ja se on myös Christerin tekemä, kuten kaikki muutkin talon ulko-ovet.


Yläkerran wc:n oven kuvasin hieman oudosta kulmasta, koska juurimaalattu lattia rajoitti aika tehokkaasti liikkumista yläkerrassa. Talomme vanhojen ovien hankintahinnat ovat olleet parista kympistä noin kahdeksaan kymppiin, paitsi pariovet, joita on selvästi vaikeampi löytää, joten niiden hinnat lasketaan satasissa. 


 Viimeisessä kuvassa talon harvoja uusia sisäovia. Uusia ovia on erittäin vähän myynnissä ihan vaan käsittelemättöminä puuovina ja ilman huullosta, ainakin jos tarvitsee ovet heti ja edulliseen hintaan :)  

Onneksi viime viikolla löysin Byggmaxista kahdeksankympin hintaan nämä mäntypuiset peiliovet, jotka vieläpä ovat oikeaa kokoa lastenhuoneiden kapeisiin oviaukkoihin. Vasemmanpuoleisin Byggmax ovi on yläkerran sivukomeroon. Nämä ovet ovat vielä puupinnalla, en heti ollut aivan varma millainen pintakäsittely sopisi näihin parhaiten.


9.11.2014

Vanhan roosan värinen pääovi



 Kuistilla raksaovi on heitetty syrjään ja tilalla on nyt Christer Grönqvistin tekemät puuovet. Tämä talon pääovi on korkeaa 1800-l. pariovimallia. Ovissa on täysranskalaiset peilit ja ovet on maalattu Allbäckin pellavaöljymaalilla.


 Oven värin on Christer sekoittanut toiveideni mukaisesti Allbäckin valkoisesta ja Gammel rosa-sävystä. Tällainen vanha roosa on aika yleinen väri rannikon puutalokaupungeissa. Pellavaöljymaalien oikeaa sävyä miettiessä on hyvä muistaa, että väri haalenee aika nopeasti ja näiden ovienkin väri on valittu sen verran vahvaksi, että se kestää haalistumista ilman että murrettu roosan sävy aivan häviää.

Talossa on vielä yksi ulko-ovi asentamatta, se on tulossa kodinhoitohuoneen oveksi talon metsän puolelle. Pienen takaoven väri on tämä sama vaaleanpunainen kuin pääovessakin.


Oven yläpuolelle on tulossa perinteinen musta stall lampa, eli sellainen valaisin, joita ennen käytettiin tallin oven päällä. Vaaleanpunaisen oven myötä talo muuttui iloisemman näköiseksi. Yritin pitkään miettiä oven väriksi jotakin tavallisempaa ja huomaamattomampaa, mutta jotenkin vaan tuntui siltä, että tämän talon oven kuuluu olla vaaleanpunainen :)

8.11.2014

Puuvahausta

 Tänään minulla oli vuorossa talolla kaksi pientä pintakäsittelyhommaa. 

Ensimmäiseksi vahasin keittiön koivupuiset työtasot (ostettu Bauhausista ja käytetty myös Bauhausin kätevää sahauspalvelua). Käytin Osmo colorin öljyvahaa, sävyä Kuusi. Miinusta tosi vaikeasti avattavasta purkista, vaikka en ole mikään varsinainen keijukainen, niin tuli mieleen, että eikö Osmo colorilla ole ollenkaan mietitty, että ehkä jotkut vähän väkivahvoja raksamiehiä heikommatkin henkilöt haluavat käyttää näitä vahoja. Jouduin tosi pitkään ja vaivaloisesti vääntelemään, että sain kannen avattua. 


Levitin vahaa tällaisilla lastoilla, piti olla tarkkana, että vahaa ei tullut pintaan liikaa. En halunut peittävää valkoista pintaa, joka meinasi tulla tällä "kuultavalla" vahalla liiankin helposti. Oma tavoitteeni kun oli saada vain koivupintaan sen verran lisää vaaleutta, että tasot pysyisivät pidempään kauniin uuden puun värisinä.



Vahan levittäminen muistutti lähinnä kovaa hiertämistä ja pelkäsin jo välillä, että tuo pensselini ei kestä niin kovalla voimalla hankaamista. 


Lopputulos on kuitenkin kiva, ja ainakin suurinpiirtein ulkonäöltään sellainen mitä olin suunnitellutkin. Koska öljyvahaa on nyt tasojen pinnassa ihan minimaalinen määrä, tarvitaan pinnan hylkiväksi saamiseksi vielä lisää vahaa. Hainkin jo talolle valmiiksi Kirjovärien mehiläisvahaa, jolla olen aiemminkin vahannut pöytäpintoja, ja jolla saa ihanan luonnonmukaisen, mutta samalla hyvin käytännöllisen likaa hylkivän loppusilauksen puupintoihin.


Seuraavaksi ryhdyin valmistelemaan pienen patakaapin muutosta yläkerran pikkuvessan allaskaapiksi. Muuten halusin säilyttää kaapin kauniin vanhan öljymaalipinnan, mutta päälilevyn maalipinta oli niin kärsinyt, että se olisi mennyt nopeasti tosi huonoon kuntoon tulevassa tehtävässään, jossa se tulee altistumaan usein vesiroiskeille. 

Aloitin pesemällä pinnan vuosien saatossa kerääntyneestä liasta, jonka jälkeen käyttelin karkeaa hiomapaperia puun syiden suuntaisesti niin, että sain kaiken irtoavan maalin pois.




Kun olin poistanut hiontapölyn, ryhdyin vahaamaan pintaa Allbäckin myyränharmaalla pellavaöljyvahalla. Olen käyttänyt samaa sävyä aiemmin meidän klaffipöydän pintaan, mutta tässä uudessä purkissa väri oli kyllä melkoisen erilainen verrattuna aiempaan. No, eipä siinä mitään, ihan hyvin tämä ruskeampikin väri sopii tuon alkuperäisen hieman vihreään taittavan harmaan kanssa, mutta aiempi Allbäckin myyränharmaa olisi ollut vähemmän erottuva.


Kannessa on nyt yksi kerros vahaa pinnassa. Pellavaöljyvahaa kannattaa vedellä pintaan tosi ohuesti, koska muuten kuivumista saa odotella vielä ensi kesänäkin :) Onneksi Allbäckillä on paljon pigmenttiä heidän vahoissaankin, joten peittävään lopputulokseen ei tarvita pohjasta ja väristä riippuen kuin pari-kolme kerrosta. 



4.11.2014

Sadepäivän tapetoinnit



Ensimmäisessä kuvassa pieni vilahdus meidän alakerran toiletin viktoriaanista tyyliä. 
Alakerran wc:n väritys on voimakkaampi kuin muissa huoneisessa. Helmiponttipaneeli on maalattu kahteen kertaan Country French-maalilla, sävyllä Muratti. Seinän yläosa tapetoitiin englantilaisella York wallcoverings:n Asford House-malliston Bunny toile- tapetilla. Etsin pitkään taloon eläinaiheista Toile de jouy-tapettia, joka olisi sekä kaunis että hauska. Viimein tämä puputapetti löytyi amerikkalaisesta verkkokaupasta. Tapetin valmistus on käsittääkseni nyt jo lopetettu, joten olipa hyvä, että ostin tapetin jo hyvissä ajoin ennen kuin olimme edes vielä alkaneet rakentaa taloa :)

 Lastenhuoneiden pilkkutapetti on Harlequin:n What a Hoot -lastentapettimalliston Dotty-tapetti. 



 Pojan huoneen päätyseinän salmiakkiruututapetti sopii minusta hyvin yhteen pilkkujen kanssa. Toivoin, että lastenhuoneista ei tulisi liian vakavahenkisiä, ja nämä tapetit kyllä tuntuvat ihan iloisilta, vaikka ovatkin kuvioiltaan ja värityksiltään aika ajattomia, ja uskoakseni sopivat ihan hyvin isompienkin lasten huoneisiin. 

 Miehen ja minun huone on saatu myös tapetoitua, tapiseerasimme isäni kanssa tänään aamupäivällä seiniin Pihlgren & Ritolan kapeaa harmaata raitaa.  Huomasimme, että pohjamaalauksen lisäksi huokoinen puukuitulevy kannattaa myös esiliisteröidä, jolloin levy ei enää imaise liisteriä ja pinta on myös kovempi ja siten helpompi tapetoida pehmeillä paperitapeilla. 

Samassa kuvassa Kapean raidan kanssa myös Dotty ja Pihlgren & Ritolan harmaa Oratuomi, jota on jo laitettu alakerran eteisaulaan yksi pieni seinällinen ja jota miehet vielä tänään tapetoivat lisää yläkerran aulan päätyseiniin.  Oratuomi onkin onkin viimeinen tapetoitava, sitten uuden kodin kaikki tapetit ovatkin jo seinässä.


Epäilin etukäteen, että ensikertalaisena tapettien menekin laskeminen olisi mennyt minulta todennäköisesti ihan pieleen, mutta kaikkia tapetteja onkin ollut riittävästi, eikä ylijäämiäkään ole hirveästi jäänyt. Lopuista paloista saa sitten tehtyä komeroihin hyllypapereita ja sukulaiset ja ystävät saavat varautua siihen, että tänä jouluna lahjat on paketoitu kivoilla perinnetapettipapereilla :)




1.11.2014

Ensimmäinen tapetointipäivä ja salin kattolistat

Enää meillä on alle kuukausi aikaa muuttoon. Huone huoneelta talo alkaa näyttää enemmän ja enemmän valmiilta. Salin kattolistoissa on miehillä ollut kova työ, mutta nyt nekin ovat jo
 paikoillaan.

Monimuotoisessa katossa listan profiili tulee monessa paikassa hyvin esiin.  Eikö olekin aika komeaa listaa ja jiirit hyvin kohdillaan?  :)




Yläkerrassa aloitimme tänään tapetointiurakkaa. Olimme heti yhdeksältä kolmen sukupolven voimin talolla, kuvassa äitini ja myös karvaiset pojat olivat tietysti ahkerina mukana hommissa.




Tänään saimme valmiiksi lastenhuoneiden tapetit. Tapetin alla meillä on seinässä huokoista puukuitulevyä, jotka olemme pohjamaalanneet
Uulan valkoisella pohjamaalilla ja tasoittaneet sen jälkeen levyjen välit. Tytär hioi oman huoneensa seinää ennen tapetointia.

Molempiin lastenhuoneisiin olin valinnut kahta erilaista tapettia. Kummankin huoneen pitkälle korkealle seinälle laitoimme samaa englantilaista Harlequin-brändin paperitapettia, jossa on lämpimän sävyisellä luonnonvalkoisella pohjalla pronssin ja vanhan kullan värisiä pieniä palloja. Vuodenajan mukaan ne voivat olla ainakin lumihiutaleita, auringonsäteitä, lempeää tihkusadetta tai vaikka tuulen mukana    lenteleviä tuleentuneen heinän siemeniä.



 Pojan huoneen päätyseinän tapetoimme Ferm living:n harmaalla salmiakkiruudulla. 


Tapetoimme myös tyttären huoneen päätyseinän Laura Ashleyn vanhalla vaaleanpuna-valkoisella raitatapetilla. Laura Ashleytä riitti myös yläkerran pikkuvessaan, mutta koska pimeys laskeutui niin aikaisin, en vielä ehtinyt kuvaamaan näitä saavutuksiamme :) Ensiviikolla saamme varmaankin lisää tapettia seiniin ja myös kuvia valmiiksi tapetoiduista huoneista. 

Rauhallista Pyhäinpäivää kaikille blogin lukijoille!

P.S. Blogini lukija H.H. joka laitoit minulle meiliä, en saa vastattua sinulle, koska sähköpostipalvelimesi ilmoittaa postilaatikkosi olevan täynnä.