29.1.2015

Keittiönpöydän ääressä


Keittiön ruokailutilan kalustus on toteutettu ilman mitään suunnitelmallisuutta :)
Pidän paljon keittiön hirsiseinistä, enkä ole halunnut ruokailutilaan liian pömpöösiä sisustusta, joka riitelisi karujen paljaiden hirsien kanssa.

Huoneen mööpelit ovat löytöjä mikä mistäkin ja ovat yksitellen sitten ajatununeet ruokapöydän ympärille. Suuri massiivipuinen pöytä taitaa olla ainoa uutena taloon ostettu kaluste, meidän vanha klaffipöytä näytti surullisen pieneltä uuden kodin mittakaavassa ja tilalle piti löytää sitten tarpeeksi iso ja mitoiltaan passeli ruokapöytä. 

Harmaassa kustavilaisessa pinnatuolissa on vanha maalipinta, meinasin jo vähän aikaa sitten myydä tuolin,  koska sen ryhdikäs muotokieli tuntui aluksi liian ankaralta uudessa kodissa, viime hetkellä kuitenkin sekin löysi tiensä keittiöön, ja nyt se onkin sopivan jäykkä kavaljeeri venkuloille uusrokokootuoleille. 

 Kustavilainen keittiönsohva kuuluu ihan itsestään meidän talon keittiöön. Sohva on tukevaa tekoa, vaikka se on niin vanha, että käsinojat ovat ajanmyötä kuluneet ihan kiiltäviksi. 


Hellassa palaa tietty tulet, talvipäivinä hellalla saa keittiön lämpötilan luksuskorkeaksi, millään sähkölämmityksellä en ikinä raaskisi lämmittää keittiötä niin lämpimäksi.



Viime päivinä olen tuonut jo keittiöön kasvikirjojani, nyt pitäisi vielä malttaa odotella lumien sulamista, että pääsen toteuttamaan suunnitelmiani.


Pöydän viisihaarainen kynttilänjalka on kihlajaislahja isovanhemmiltani, ja sillä on minulle suuri tunnearvo.  Suuri kynttelikkö on seurannut meitä jokaiseen kotiin ja aina se on ollut parhaalla paikalla keittiön pöydällä. 


22.1.2015

Eteinen ja wc

Minulla oli ennen talon huonetilojen hahmottumista aika paljon epäilyksiä meidän eteistä kohtaan. Eteinen on talon ainoa tila, johon ei tule suoraan luonnonvaloa ja talotekniikan takia eteisen katto on alempana kuin keittiön ja salin katot.  Ajattelin, että eteisestä voisi pahimmillaan tulla kolkko ja pimeä läpikulkutila, jossa ei olisi mitään kaunista. 

Talon valmistuttua kodinhoitohuoneen ovesta ja kuistin pikkuikkunasta lankeaa kuitenkin tilaan minusta kauniin rauhallinen epäsuora valo ja eteisesta onkin yllättäen tullut yksi lempipaikoistani talossa. 


Eteisen naulakko on tehty vanhasta kaapista, lähdimme ostamaan toissa vuonna hyllykköä kuvan perusteella ja odotin ostavani edullisesti matalan pikkuhyllykön, mutta ylhäältäpäin otettu kuva hämäsikin ja halvalla hinnalla saimme tällaisen ison ovettoman talonpoikaiskaapin. 
Ajattelin heti silloin, että hyllyköstä saisi hyvän englantilaistyylisen naulakkokokonaisuuden ja niin se löysikin helposti oman paikkansa talon eteisessä. Nostimme vaan kaksi hyllyä pois ja porasimme takaseinään parilla ruuvilla Bloomingvillen rautanaulakon. Jos joskus joku haluaa palauttaa kaapin entiselleen, niin se onnistuu sitten helposti.

Eteisen valaisin on ostettu Amsterdamista jo silloin kun päätimme ostaa tontin Suomesta :)


Pihlgren ja Ritolan harmaata Orapihlajaa on talossa eteisen lisäksi myös yläkerran aulassa, tilasin tapettia ensin pari rullaa ja tapettien saavuttua tulikin kiire hakemaan loput saman painoerän tapetit kun tajusin, että haluan tätä tapettia taloon enemmän kuin yhdelle pikkuseinälle. 

Iso peili tuplaa kodinhoitohuoneen ovesta tulevan valon ja avartaa myös pientä tilaa tosi paljon.


Harmaalla paletilla väritetystä eteisestä pääsee myös meidän alakerran toilettiin. Wc on rakennusmääräysten takia isompi kuin mikä olisi mitenkään järkevää, joten ajattelin ottaa turhista neliöistä ilon irti ja tehdä wc:stä muuta taloa värikkäämmän viktoriaanisen kokonaisuuden. Samoja värisävyjä on kyllä oikeastaan ympäri taloa, mutta täällä ne ovat kaikki yhdessä.


Wc-tilassa olen noudattanut samoja periaatteita kuin muunkin talon sisustuksessa. Suurin osa kalusteista on vanhoja ja kierrätettyjä ja minusta vähän kuluneet ja muutenkin ränsistyneet yksityiskohdat tekevätkin tilasta mielenkiintoisemman.


Toile de jouy -tapetti on englantilainen, senkin ostin jo ennen kuin taloa oli edes alettu rakentaa :)  


Koska meillä on wc myös yläkerrassa olemme jakaneet wc:t niin, että ylhäällä on meidän privaatimpi wc-tilamme, jossa on kaikki hammasharjat, kauneudenhoitojutut ynnä muut tilpehöörit ja alakerran wc:ssä taas ei ole juuri mitään pikkutavaraa. Tämä jaottelu helpottaa aika paljon arkea kun arkiaamun kiiressä ei tarvitse miettiä kummassa kerroksessa kenenkin hammasharja tällä kertaa piileksii. 



1.1.2015

Pömpelin keittiö

Talon keittiössä tehdään koko ajan ruokaa, keitetään puuhellalla vähintäänkin teevettä, kuljetaan edestakaisin, tuodaan klapeja pihalta, istutaan pöydän ääressä ja luetaan, syödään ja puhutaan. 

Talon keittiön suunnittelussa minua inspiroivat suuresti käytännölliset ja kodikkaat englantilaiset cottage kitchen -tyyliset keittiöt, siis sellaiset maaseudun köökit, joissa pääasia on ihan jokin muu kuin tyhjyyttään kiiltelevät pinnat ja  viimeisimmän muodin mukaiset design-esineet aseteltuna mahdollisimman näyttävästi esille. Vanhan ajan maalaiskeittiössä on ronskia menoa kuitenkaan romantiikkaa unohtamatta :)

Minulle oli taloa suunnitellessa - ja on vieläkin -  tärkeää, että keittiö on myös arjen kannalta mahdollisimman  järkevästi sijoiteltu taloon. Perinteisissä suomalaisissa taloissa ruoanlaittopaikka on ollut kaiken kotielämän keskus ja sen tärkeys näkyy hyvin erilaisissa vanhoissa pohjakaavoissa. Esimerkiksi vielä käytännöllisestä suunnittelustaan tunnetuissa rintamamiestaloissa alakertaan muodostuu tyypillisimmillään neliö, jossa eteisestä on suoraan kulku keittiöön ja keittiöstä sitten kammariin ja /tai olohuoneeseen. Myös vanhassa karoliinisessa pohjakaavassa on kiertävä huonejärjestys, jossa yksikään tila ei jää muista syrjään. Meillä tämä sama ajatus toistuu hyvinkin puhtaasti alakerran pohjassa: eteisestä on kulku kaikkiin tiloihin ja eteisestä pääsee myös keittiöön joko suoraan pikkuovesta tai sitten salin isojen pariovien kautta. 

 Salin pariovet olemme löytäneet 1800-luvun alun purkutalosta, ovet olivat hyvässä kunnossa ja ne eivät kaivanneetkaan juuri muuta kunnostusta kuin yhden listan korjaamisen ja uutta maalipintaa. Ovien sävyvalinta melkein vei minulta yöunet, keltainen ei ole oikein ollut minun värini, mutta intuiitioni sanoi minulle koko ajan, että ovien kuuluu olla alkuperäisen värin mukaan keltaiset. Onneksi Allbäckin kartasta löytyi tarpeeksi pehmeä vaniljan keltaisen sävy, ja olenkin ollut nyt sitä mieltä, että parempaa ja kauniimpaa väriä en olisi oviin voinut valita!



Molemmissa salin pariovipareissa on jäljellä vanhat kauniit lukkokilvet, joissa on suomalaisittainen erikoinen tammenterhon muotoinen käännettävä levy. Puuseppämme Joel sai selville Rakennusapteekista, että ovien kahvat ovat venäläistä mitoitusta.


Keittiössä parioven ja pikkuoven välissä on keittiön puuhella. Uuniannen taitavasti muuraama hella toimii moiteettomasti ja lämmittää hetkessä keittiön kylminä pakkasaamuinakin.


Puuhellassa on käytetty pariovien kanssa samasta talosta löytyneitä vanhoja tiiliä, toivoin, että saisimme vanhoja tiiliä jotenkin näkyviin taloon ja toive toteutui itsestään kun hellan takaosaan jätettiin tiilet näkyviin.



Keittiön kokonaan koivupuiset kaapistot on tehnyt Joel Konsin. Keittiö on suunniteltu mahdollisimman yksinkertaiseksi ja kestäväksi. Keittiössä on kaikki käden ulottuvilla ja koko ajan käytössä olevat kipot ja kupit ovat esillä. Keittiön skafferiin mahtuu uskomattomat määrät tavaraa, sinne on myös hyvä piilottaa kaikki palautuspullokorit ynnä muut epäesteettiset, mutta välttämättömät tarvikkeet.



Keittiö on perinteiseen tapaan talomme tien puolella, emännät ovat olleet ennenkin uteliaita näkemään kuka tiellä kulkee :) Tämäkin vanhan kansan viisaus on osoittaunut meillä hyväksi, talon rauhallisemmat tilat ovat metsän puolella kun taas keittiössä puuhaillessa on mukava katsella naapurustoon ja mahdolliset kyläilemään tulevat vieraatkin näkee keittiön ikkunoista jo kaukaa.

  Keittiön kaapistot on maalattu Allbäckin valkoisella pellavaöljymaalilla ja koivutasot olen käsitellyt valkoisella puuvahalla. 

Keittiön nurkassa nukkuu myös perinteiseen cottage kitchen-tapaan koira omassa pedissään ;)