30.5.2015

Maalaustalkoot

Pömpelin mäellä sää on kuin morsian ja talo loistaa uudessa valkoisessa maalissaan.


 Maalaamme taloa nyt toista kertaa.  Talkooväkeä on saapunut koulujen päättäjäisistä huolimatta mukavasti paikalle ja hyvässä säässä on maalaaminen sujunut tosi nopeasti. 


Viime kesänä maalasimme ensimmäisen kerroksen ulkomaalilla ja tänään talon ulkoasu on muuttunut täysin peittävän valkoiseksi. Seinien sävy on perinteinen maalarinvalkoinen, G497, ja ikkuna- ja nurkkalaudat ovat puhtaan valkoiset. 


Etsimme viime kesänä tarkasti Pömpeliin parasta mahdollista ulkomaalia. Talomme on ylhäällä mäen päällä, ja sade ja tuuli pääsevät piiskaamaan sitä armotta. Halusimme ehdottomasti periaatteidemme mukaisen, mahdollisimman perinteisen luonnonöljymaalin, joka kuitenkin antaisi hirrelle pitkäaikaisen ja tehokkaan suojan. Halusimme myös, että maalipinta pysyisi pitkään kauniina ja valkoinen väri kirkkaana. 


Olin kuullut paljon hyvää Virtasen maaleista ja etenkin Neljän öljyn laatumaalista. Maalin on kehittänyt  Aimo Virtanen Suomen saariston oloihin ja se on ollut markkinoilla jo vuodesta 1963. Olimme alunperin suunnitelleet maalaavamme talon Uulalla, mutta vertailtuamme maalien ominaisuuksia ja muiden perinnerakentajien kokemusten perusteella päädyimme kuitenkin Virtaseen. 



Maalin valintaa ei ole tarvinnut katua.  Isäni on ollut mukana rakentamassa ja kunnostamassa kymmeniä taloja jo nuoresta pojasta pitäen, ja hän on koko ajan kehunut Virtasen neljän öljyn maalin ominaisuuksia ja hyvää laatua. Maali on isäni mukaan erittäin hyvin levittyvä ja peittävä, joten maalia ei kulu paljoa ja maalarin aikaa säästyy. 


Isäni kommentoi myös sitä miten vuosi sitten maalattu ensimmäinen maalikerros on pysynyt  täysin virheettömänä, metsän läheisyydessä olevat seinät altistuvat helposti erilaisille homeille ja leville, mutta valkoisessa pinnassa ei näy yhtäkään vihreää rihmanalkua tai homepilkkua.

 Virtasen maaleihin voit tutustua tarkemmin heidän kotisivuillaan: www.virtasenmaalitehdas.fi . Olen ollut Virtasen maaleihin nyt niin tyytyväinen, että olen aloittanut yhteistyön Virtasen maalitehtaan kanssa täällä blogissa.  Sekä Pömpelin ulkoseinät, että sisällä lautalattiat on maalattu Virtasen maaleilla. Kerron mielelläni lisää kokemuksiamme Virtasen maaleista kunhan maalipinnat tästä hieman vanhenevat :)


Nyt  uutena, juuri toiseen kertaan maalattuna pinta on luonnonöljymaalille tyypilliseen tapaan kauniin kermainen ja sen kiilto on luonnollisen pehmeä. 


 Olen aina tykännyt talkoiden tunnelmasta ja minusta on hauskaa tehdä ruokatarjoilut isolle porukalle. Tänään keitin ison kattilallisen savulohikeittoa, johon sain jo uusia perunoita meidän lähikaupasta. 

Kahvitauot kuuluvat myös tietysti asiaan, tässä äitini kahvittelemassa sopivasti sävysävyyn meidän vaaleanpunaisen oven kanssa. Äitini ihana takki on ruotsalaisen Pelle Pettersonin.




Kiitos äiti ja isä sekä talkooväki suuresta työpanoksestanne, Pömpeli on nyt pehmeän poutapilven valkoinen!

Postaus toteutettu yhteistyössä Virtasen maalitehtaan kanssa.

27.5.2015

Hyvä arki

Kevätjuhlien ja bloggaajatapaamisten vastapainoksi tuntuu arki omassa talossa hyvältä. Pömpelistä on kuuden kuukauden asumisen aikana tullut meidän tuttu ja tavallinen koti. Ulkona narulla tai sisällä kuivuva puhdas pyykki, kiiltävän puhtaaksi pyyhitty ruokapöytä, lasten tavarat edes hetken järjestyksessä - perheenäidin ilot ovat joskus aika pieniä.




Rakennusvuosien jälkeen oma talo tuntuu tosi arvokkaalta. Tuntuu ihmeelliseltä, että vielä pari vuotta sitten tässä talon paikalla oli pelkkää metsää. Aluksi oli vain ajatuksia ja toiveita, sitten piirroksia paperilla ja nyt ihan oikea hirsinen talo.







Yläkerta on päivä päivältä valoisampi, aurinko tuntuu valaisevan yläkerran joka aamu edellistä kirkkaammin. 





Vielä on pieniä ja isoja juhlamekkoja ja kauluspaitoja silitettävänä. Iloista arkea ja juhlaa teille tälle viikolle!




20.5.2015

Kanelinen omenakääretorttu


Kävin tänään hakemassa kaupasta pannukakun aineksia ja omenahilloa ja huomasin hillopurkin kyljessä omenakääretortun reseptin. En ole tehnyt kääretorttua varmaan yli 15 vuoteen, mutta resepti vaikutti niin helpolta, että päätin kokeilla. 

Ettei menisi kuitenkaan liian yksinkertaiseksi, ajattelin samantien vähän soveltaa reseptiä ja myös lisätä tortun sisuksiin kermavaahtoa, koska olin jo ehtinyt ostaa kaupasta kermaa pannukakkua varten. 

Lähdin siis aika takki auki kokeilemaan omaa kääretorttuversiotani, mutta ihan hyvää siitä kuitenkin tuli. Kuvissa esiintyy ahkera keittiöapulaiseni :)



Tällainen on siis Pömpelin kääretorttu:

Torttupohja:

- 4 munaa
- 1 dl sokeria
- 1,5 dl vehnäjauhoja
- 1 tl leivinjauhetta

Täyte:

- kanelikermavaahto
- omenahillo

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, lisää vehnäjauhot ja leivinjauhe. 
Levitä taikina leivinpaperille ja paista n. 10 min. 200 asteessa. Tärkeää on, että pohja pysyy pehmeänä.

Kumoa kypsä levy toiselle leivinpaperille, johon olet ensin levittänyt sokeria ja kanelia. Anna jäähtyä.

Vispaa kerma, mausta kermavaahto kanelilla. Levitä levyn päälle omenahilloa ja hillon päälle kermavaahtoa.



Rullaa varovasti. 
Leikkaa terävällä veitsellä.

 Meillä oli hieman vaikeuksia leivinpaperin sokeroinnin kanssa (liian vähän ja torttu tarttui kiinni), enkä malttanut etsiä kunnon veistä, vaan sahasin tortusta viipaleita tylsällä veitsellä, eikä lopputulos ollut erityisen esteettinen. No, suuhunhan sen kääretortun on tarkoitus mennä, joten pääasia, että maistui hyvältä :)




17.5.2015

Ruskean pihan kuulumisia


Tai eihän Pömpelin piha ei ole enää ihan kokonaan ruskea, vaan vihreitä nuppuja avautuu jo siellä täällä :)

Myös kaikenlaista rakennelmaa alkaa kertyä pikkuhiljaa pihaan,  tänään laajensimme entistä yhden lavan kasvimaatamme kun lapset saivat omat pienet kasvatuslaatikot. Lapset valitsivat laatikoihinsa porkkanaa, hernettä, salaattia ja rucolaa. Omassa isommassa laatikossani on jo jonkin aikaa kasvanut paria eri kurpitsalajia. 



Käytämme pihassamme lannoitteina luonnonlannoitteita, kanankakkaa, hevosenlantaa ja merilevää. Tällä hetkellä meillä ei ole vielä toimivaa kompostoria, mutta toivottavasti saamme myös pian pihaan omaa kompostia maanparannukseen.


 Valitsen useimmiten kasvualustaksi luonnonturpeen, minusta turve sopii hyvin useimmille hyötykasveille kunhan lannoituksen valitsee kasvatettavien lajien tarpeiden mukaan.


Olemme myös saaneet istutettua alapihalle hedelmäpuita, kerrankin olin tarkkana, ja puut ovat kauniissa suorassa rivistössä. Valitsin pihaan perinteisiä lajikkeita, meillä on kirsikoista Sikkolaa ja Rauhalan morellia ja neljän kukan kukintaansa lopetteleva pikkuinen Pepi-päärynäpuukin on vanha virolainen lajike. 

Pihalle on tarkoitus istuttaa yhteensä kahdeksan omenapuuta, mutta alapihalle niistä tuli vain yksi. Valitsimme lajikkeeksi Valkean kuulaan koskan sen omenat ovat meistä ihanimman makuiset. Valkea kuulaskin näyttää availevan jo nuppujaan, jos hyvin käy, saamme ehkä jo tänä kesänä ensimmäiset Pömpelin omat omenat.


Puutarhaa rajaavat kiviaidat rakentuvat myös pikkuhiljaa. Meillä on kiviä kasoittain omasta takaa, joten vaikka kiviaitaa on aika raskas rakentaa, ei materiaaleja tarvitse ainakaan hakea kaukaa :)


 Pihan lämpiminpään kohtaan, etelärinteen puolelle istutin tänään laventelia. Nupuillaan olevan laventelin tuoksu on jo ihan uskomaton. Laventeli tarvitsee kasvupaikakseen lämpimän, hiekkaisen ja köyhän maan.

 Puutarhamme on kasvuvyöhykkeellä 1b, joten meillä laventelin talvehtiminen on ihan mahdollista. Toivotaan parasta! 


Kuistilla valossa idätetyt siemenperunat olivat kasvattaneet tukevat idut. Kokeilen nyt ensimmäistä kertaa kasvattaa perunaa koreissa, mutta tuntui kyllä omituiselta istuttaa monta perunaa ihan pienelle alalle koriin.

 Aiemmin koriin istutetuissa valkosipuleissa näkyykin jo elonmerkkejä.


 Iloista alkavaa viikkoa, toivottavasti saadaan nyt sopivasti lämpöä ja sadetta!

9.5.2015

Tyttären huone

Toisessa ullakkohuoneessa asuu pikkusisko, sellainen melukylän kerstin ja satumetsien kultakutri. 


Vanhat mööpelit on haalittu mikä mistäkin kirpputoreilta tai, kuten vaaleanpunainen rautasänky, kirjaimellisesti roskakasasta :)

Huoneessa on samaa pilkkutapettia pitkällä seinällä, ja hirsiseinissä sekä lattiassa samat värit kuin isoveljen huoneessa.  Lempivaatteita on yleensä aina siellä täällä valmiina odottamassa käyttöä.



Tyttären huoneessa on sattumalta kaksi vanhaa mintunvihreää kalustetta, kustavilainen puinen lastensohva oli alunperin tarkoitus entistää alkuperäiseen väritykseensä, mutta kulunut vihreä on niin ihana, etten ole raaskinut poistaa sitä. Korkea kaappi taas on viimekesäinen löytö Fiskarssin antiikkipäiviltä, ja sen mintunvihreän maalipinnan olen ainoastaan kunnostanut paikkaamalla.


  Muuten huoneessa vallitseekin sitten sekalaisten värien "harmonia", täällä on kaikkia niitä värejä joista tytär ja äiti pitävät ja varmuuden vuoksi vielä paria muutakin.  


Koira rakastaa tyttären pientä sänkyä, ja jos sängyssä vaikkapa iltasadun lukemisen aikaan on liian ahdasta,  pappakoira siirtyy viereiseen nukensänkyyn nukkumaan :)


Siilivalaisin on tuliainen Tukholmasta ja antaa mukavan pehmeän valon illalla.




Yksisilmäinen Hassu toivottaa aurinkoista viikonloppua teille!

2.5.2015

Nuoren miehen ullakkohuone

Tämän huoneen asukas haluaa pukeutua villatakkeihin ja kuluneisiin farkkuihin. Hän rakastaa lukemista ja  osaa jo vähän koodata. 


Huoneen seinistä osa on tapetoitu paperitapeteilla ja osa on Country French-maalilla maalattua hirttä. Katto on maalattu Uulan mattapintaisella pellavaöljymaalilla. 


Sininen kaappi on ostettu nettikirppikseltä, samoin kuin keltainen puusohva. Kaapin väri on vanha, mutta puusohva oli maalattava uudelleen, koska vanha pinta oli niin likainen, että tuskin kukaan olisi halunnut siinä nukkua. Uusi keltainen väri on Uulan värikartasta sävy Olki ja aika lähellä  sohvan vanhaa väriä.

Harmaa päiväpeitto on pumpulin pehmeä ja se on kestänyt uudenveroisena jo monta vuotta, eikä ole mennyt monissa pesuissa miksikään. Ostin sen aikoinaan Amsterdamin kotimme läheltä Zara homesta. 




 Huoneen lunetti-ikkunasta paistaa ilta-aurinko. Valkoiset hyllyt ovat vanhasta talosta Tuusulasta. Löysin ne Facebookin Pelastetaan vanhat talot -ryhmän kautta. 
Hyllyillä on vaihteleva näyttely legoukkeleita.