29.8.2015

Inspiraation myrskynsilmässä

Olen sen verran innoissani keittiöön löytämästäni tapetista, että ryhdyin tänään jopa pitkästä aikaa tekemään itse maalia. Pellavaöljymaalia on tosi helppo tehdä kotonakin, mutta lopputulos ei ihan aina kyllä vastaa suunnitelmia :)

Tänään tein keittiön skafferia varten ensin valkoisen maalin, johon lisäsin poltettua umbraa. Arvelinkin jo etukäteen, että tarvitsen myös keltaista taittamaan pois violettiä sävyä ja onneksi löysinkin vanhan Allbäckin keltaisen maalinlopun, jota lisäsin kunnes sain haluamani sävyn. Jos maalia sävyttää pigmentillä, kannattaa se ensin hiertää tahnaksi vernissan kanssa. 


Väri on aikalailla tuollainen  mutainen greige, kuvassa vielä hieman liian liila.  Maali ei siis vielä ole päässyt käyttöön, vaan ensin maalasin pohjia valkoisella maalilla. 


Ennen uutta väriä maalasin myös skafferin puunväriset kulmalistat Allbäckin valkoisella. Kun maalausinspiraatio iskee, niin tietysti silloin ei koko talosta löydy mitään muuta pensseliä kuin Pietarista tuomani pikkuinen maalaussivellin. 

Ihan hyvin sekin kuitenkin ajoi asiansa, ja tavallaaan oli kerrankin hauska maalata niin, että pensseli pääsi siististi jokaiseen pikkuruiseen koloseenkin.


Seinällä on nyt myös jo maalarinteipillä roikkumassa pala uutta tapettia. Sopivasti rajattuna kuvista saa jo hieman käsitystä siitä miltä keittiö tapetoituna tulee näyttämään. 



 Hauskaa viikonloppua, toivottaa Pömpelin emäntä täältä inspiraation keskeltä!

28.8.2015

Keittiön tapetti


Minulla on ollut mielessäni tarkkana kuvana keittiön tapetti. Keittiön tapetin on tarkoitus tulla pelastamaan meidät rintapaneelin päällä paistavalta kellastuneelta mäntyhirreltä. Hirttä jää kuitenkin edelleen keittiöön, mutta vain yhdelle seinälle ja petsattuna viileän sävyisellä tummalla petsillä. Muutenhan keittiössä on kaappien kohdalla helmiponttipanelointi ylös asti ja ruokapöydän ympärillä sitten rintapaneelia, jonka päällä on tähän asti näkynyt paljas hirsiseinä. 

Harmikseni mikään todellinen tapetti ei tuntunut olevan ihan sellainen kuin kuviteltu unelmatapettini. Koska keittiössä tapetille on tilaa yhteensä vain muutama neliömetri paneelien yläpuolella, saisi tapetissa olla isoa kuviota ja katseenkiinnittäviä muotoja. Halusin paperitapetin, jossa olisi vinoruutua, mutta en vahvaa kontrastia. Halusin hieman koristeellisuutta, mutta en köynnösaihetta enkä voimakasta ornamentiikkaa. Värityksen vaatimukset sentään ovat olleet aika helposti löydettävissä: eri harmaan sävyjä ja hieman valkoista. 

Lopulta kuitenkin etsintä alkoi tuottaa tulosta, ruotsinkielisillä hakunsanoilla Google löysi minulle kuvia maalaiskodeista ja vanhoista taloista, joita yhdisti seinillä näkyvä harmaa, pehmeäkuvioinen vinoruututapetti. Läheltä katsottuna paperitapetissa olikin orientaalia koristusta ja herkkiä valkoisia lumihiutaleita. Lopulta tapetille löytyi myös nimi "Atrium". Ostopaikkana ruotsalainen rautakauppa. 

Tapetin valmistus oli ikävä kyllä jo aikoja sitten lopetettu, eikä rullan rullaa ollut enää myynnissä. Aloin jo luopua toivosta, kun sitten pitkäaikaisessa lemppariblogissani ,Vintage livingissä, alkoi näkyä seinillä herkkää vinoruutua. Tapetit olivat odotelleet heillä kymmenen vuotta pääsyä seinälle. 

Vähän aikaa meni ennen kuin palaset loksahtivat paikoilleen ja tajusin, että uskomatonta kyllä,  kyseessä on todella suurella todennäköisyydella juuri etsimäni tapetti. Sitten tapahtumat etenivätkin nopeasti, kävi ilmi, että Vintage living -blogin talossa oli jäänyt useampi rulla tapettia ylimääräiseksi ja sovimme nopeasti tapettikaupat. Ja tällä viikolla sitten laatikollinen tapettia saapui meidän postiin ja vanhan pohjalaistalon seiniä koristava tapetti pääsee nyt myös Pömpelin seinille. 

Kannattaa käydä ihastelemassa Vintage living -blogin ihanaa taloa ja rakkaudella tehtyä talon kunnostusta. Heidän seinillään näkyy myös hyvin millaisen vaikutelman tapetti antaa hieman kauempaa katsottuna. Blogin osoite on myblogvintageliving.blogspot.fi .

Minulla on ajatuksena yhdistää tapettiin murrettuja, hieman viileitä maavärejä, mudanharmaata, vanhan puun ja betonin sävyjä. Edessä on siis paitsi tapetointia, myös keittiön keskeneräisten maalipintojen vimeistelyä tapetin kanssa sopivasti kontrastikkailla maaleilla.  Täytyy nimittäin hieman varoa valkoista, koska vaalean koristeellisen tapetin kanssa on omat riskinsä, vaarana voi olla vaikutelma superromanttisesta ja  krumeluurista kermakakusta :D



Pruuvailin tänään tapettia näkymään, jonka osana se tulee olemaan. Pinnoissa ja kuvioissa on samoja sävyjä ja muotokieltä, mutta myös kivoja kontrasteja! 



Muistutan vielä, että  jos haluatte nähdä kymmenen vuotta vanhojen tapettien lisäksi myös sisustusmuodin uusia tuulia, Facebook-Pömpelissä on menossa  Habitare-messujen lippuarvonta: 


27.8.2015

Habitare-arvonta

Sain Pömpelin Facebook-tykkääjille arvottavaksi viisi lippua Habitare-messuille. Messut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 9.-13.9. Mutta ensimmäinen päivä ei ole vielä avoinna yleisölle, joten arpomani liput voi lunastaa 10.9. aamusta alkaen. Arvon liput Pömpelin Facebook-tykkääjien kesken. Facebookin puolelta löydät lisää ohjeita osallistumiseen. 
Tästä pääset Pömpelin Facebook-sivulle ja osallistumaan arvontaan:

23.8.2015

Sisustuksen ja nuoren rakkauden ongelmia

Hyppäsin tänään kuudelta ylös sängystä katsomaan eilen uuden maalikerroksen saanutta yläkerran aulaa. Aula on tainnut vilahdella nyt blogissa aika ahkeraan, koska se on oikeastaan talon ainoa tila, jonka sisustukseen minulla ei ole ollut mitään selkeää ajatusta. Aulan kalustus on muodostunut melkein yksi mööpeli kerrallaan ja tilaan on ollut minusta vaikea löytää oikeanlaista hyvää tunnelmaa.

Tästä tilasta on siis muodostunut minulle se talon ongelmakohta. Pidän yleensä siitä, että tilalla on selkeä funktio, eikä mitään ole tilassa turhanpäiten. Harmittava tosiasia kuitenkin on, että jos talossa on yläkerta, pitää ylhäällä myös olla jokin kulkureitti portaikkoon, jolloin ylhäällä on välttämättä  jokin turhanpäiväinen käytävä tai aula, josta on käynti huoneisiin. 

Sisustuksen tämänhetkinen nollabudjetti lisää tietysti myös osaltaan aulan kehittämisen haasteellisuutta, olisi niin mukavaa ja yksinkertaista vaan lähteä antiikkikaupoille etsimään unelmieni vanhaa vihreää astiakaappia ja tilata Englannista muutama rulla jotakin näyttävää paperitapettia. Meillä on nyt kuitenkin muuta käyttöä roposille. Pihalle on nimittäin tulossa jotakin pörröistä, suloista ja todennäköisesti ranskalaista, ja siksi teemme pihaan pikkuisen talon ja aitauksen. Joten yläkerran aulan kanssa mennään nyt näillä olemassaolevilla kalusteilla ja tarvikkeilla.

Aula on tilana mielestäni aika haastavan muotoinen, pidän kyllä siitä, että tila näyttää selkeästi ullakolta vinoine kattoineen, mutta esimerkiksi aulan päätyseinän ikkuna on pohjoiseen ja siksi jo nyt alkusyksyksystä aulassa alkaa olla puutetta päivänvalosta. Tilan kahdesta lunetti-ikkunasta tulee onneksi aulaan myös valoa, mutta niiden antama valo on enemmän kapeana suoraan eteenpäin siilautuvia katedraalimaisia valonsäteitä, jotka eivät anna tilaan juuri ollenkaan yleisvaloa.

Aulan  oli rakentamisvaiheessa maalattu Country Frenchin sävyllä Koivu, joka onkin kaunis keskiharmaa sävy. Harmittavasti kuitenkin aulan pohjoinen valo yhdistettynä mattapintaisiin harmaisiin seiniin teki tilasta aika pimeän verrattuna talon muihin huoneisiin. Mietin oikeastaan koko kesän ryhtyisinkö muuttamaan aulan seinien väritystä, ja nyt kun illat ovat alkaneet taas pimentyä alkoi käydä selväksi, että aula tulisi muuttumaan vaaleammaksi.

Meillä oli onneksi vielä kaksi maalipakkausta Country Frenchin Lumi-sävyä käyttämättä ja päätimme vaalentaa seiniä maalaamalla Koivun päälle yhden kerroksen Lumi-sävyllä. Maalipinnasta tulikin yllättävän tasainen ja monta astetta vaaleampi, vaikka seinässä on edelleen rauhallinen harmaaseen taittava sävy. 


Niin kuin toivoinkin, vaaleat seinät moninkertaistavat valon ja valo pääsee kiertämään paljon vapaammin tilassa, eikä synkkiä nurkkauksia enää ole. 

Vaaleat harmaaseen taittavat seinät saivat seurakseen myös harmonisemmat lukunurkkauksen tekstiilit. Pohjoisen ikkunaan laitoin vanhan valokukkasarjan tuomaan lämpimämpää valoa ja Ikean lastenpöytä on nyt päässyt pieneksi sohvapöydäksi.


Tuntuu tosi kivalta, että aulassa on nyt rauhallinen ilme, sävyt tuntuvat vihdoin olevan tasapainossa kun seinän sävy antoi nyt raamit myös muun sisustuksen väreille. Näissä kukonlaulun aikaan kuvaamissani kuvissa eivät värit tule kovin hyvin esiin, mutta puutuoli ja kaappi ovat ankanmunanvihreät ja sohvassa ja nojatuolissa on valkoisen lisäksi harmaata ja pellavaa. Lattialla on luonnonvärinen juuttimatto, joka yhdessä ison ja tumman piirongin kanssa kokoavat lukunurkkauksen yhdeksi kokonaisuudeksi. Vaikka rakastan kaikenlaisia värejä, niin omassa kodissani tuntuvat parhaimmilta tällaiset vaalean paletin puuteriset ja pehmeät sävyt.

Vanha ilmaislöytöpiironki tulee myös nyt minusta kauniisti esiin vaaleaa taustaa vasten ja päivä päivältä ihastun siihen vain enemmän. Piirongin päällä on tyttäreni askartelema pahvinen veturi ja sen vieressä odottaviin lasikehyksiin ajattelin laittaa esille sivut hauskasta vanhasta kirjasta. "Nuoren rakkauden ongelmia" -oppaan löysin Yliopiston kirjaston poistohyllystä ja marginaaliin kauniilla käsialalla tehtyine lisähuomautuksineen se on kyllä ihana pieni kirjanen. 



Rauhallista pyhäaamua hyvät lukijani ja toivottavasti teillä kenelläkään ei ole tänään nuoren rakkauden ongelmia :)

19.8.2015

Rosa ´Bonica`

Olenko vanha englantilainen mummo? Ainakin niin voisi luulla kiinnostuksenkohteitteni perusteella. Ja onhan minulla myös tikkitakki ja ruusukuvioinen huivi, ja odotan vaan, että Pömpelinmäelle eksyisi joku päivä huristelemaan paikallisia mopopoikia, joille voisin äreänä huudella solvauksia ruusupensaitteni takaa :D

Näissä kuvissa  tämän hetkinen suuri rakkauteni. Portinpielessä toista kuukautta kukkiva ryhmäruusu Rosa ´Bonica`. Aluksi kukintojen väri oli tummempi vanha roosa, mutta nyt haalistuttuaan väri on minusta vielä kauniimpi. 

´Bonica` on yleensä terve ja runsaastikukkiva tertturuusu, joka talvehtii suojattuna. 
Meidän taimemme löytyi Plantagenin alennushyllystä, joten mikään kallis erikoisuus tämä ruusu ei ole. 




18.8.2015

Villiniitty


Pihan takaosan niitty on alkunut pikkuhiljaa kasvaa. Luulin jo alkukesällä, että  talon takaosa jää kuivaksi hiekkaerämaaksi kun etupihan kylvönurmen jo kasvaessa vihreänä ei takapihalla näyttänyt tapahtuvan mitään. Kuitenkin taimi taimelta niitylle on kesänmittaan noussut pioneerikasveja ja nähtävästi myös joitakin itsekylvämiäni lajikkeita. Nyt ensimmäiset tulokkaat ovat jo lopettamassa kukintaa ja siemenkodissa kypsyvät uudet siemenet.



Meillä on tarkoituksena palauttaa tontin takaosa eli noin puolet 1700 m2 tontin alasta takaisin jonkinlaiseen luonnontilaan. Talon takana olisi tarkoitus saada tontin rajan ulkopuolelella oleva kallioniitty levittäytymään meidän pihalle ja ihan talon reunustalle asti. Avuksi olen kylvänyt aikaisin tänä keväänä maahan AhonAlun perinneniityn siemeniä. 

Niityn kasvattaminen pihaan ei vaadi oikeastaan muuta kuin hyviä hermoja, tuntuu tuskastuttavalta vain odotella hidaskasvuisten luonnonkasvien levittäytymistä kun nykyajan puutarhurina olen tottunut tehokkaasti itäviin ja nopeaskasvuisiin puutarhakasveihin. Kun muualla pihalla kuljetaan hevosenlantasäkit kainalossa ja lannoitetaan, kastellaan ja harataan rikkaruohoja, niin niityn puoleiseen pihaan on asennoiduttava täysin erilailla. On luotettava köyhän ja kuivan maan omaan voimaan. On pidettävä mielessä, että perinneniityn suuri vihollinen on liian innokas puutarhuri. 

Päivä päivältä kuitenkin tapahtuu edistystä, paljasta maata on koko ajan vähemmän näkyvissä ja jo nyt tulevan niityn lajikirjon runsaus ihmetyttää. Pienet ahomansikat ja aho-orvokit nostavat päätään ja nurmirölli levittäytyy harsona niiden ylle. Metsän puolella kultapiiskut levittäytyvät kohti pihaa.


Niityn puolelle on myös istutettu muutama omenapuun taimi. Omenanviljely kohtasi kuitenkin jo heti alkukesästä vastustusta kun heti istutuksen jälkeen metsästä hyökkäsivät kaikenlaiset omenapuiden tuhoajat. Jokaisessa taimessa oli oma tuhoajansa. Yhteen puista asettautuivat kirvat niin suurilukuisina, että oksat olivat pahimmillaan pelkkää käpertynyttä lehteä. Toiseen taimeen hyppäsivät tuomikehrääjäkoin toukat tekemään tuhojaan ja kolmannen taimen rungon ja uudet versot taas söi jänis. 
Nyt kuitenkin taimet ovat jo taas ihan hyvässä kunnossa ja alkukesällä menetettyjen lehtien tilalle on jo ehtinyt kasvaa monta uutta.


 Toiveeni meidän villiniitylle on, että loppusyksyn sadesäiden aikaan paljasta maata olisi jäljellä niin vähän, että lasten saappaat ja koiran tassut eivät enää siellä kukiessa uppoisi jatkuvasti syvälle mutaan. 

P.S. Pömpeli on siirtynyt nykyaikaan ja blogin postauksia voi seurata myös Facebookissa. Tässä linkki:

16.8.2015

Lehmuksenkukkatee ja vierailu Pokrovan yhteisössä


Elokuun pimeät alkuyön tunnit ovat minulle hyvin mieluisia. Talo on hiljainen ja seuraavaan aamuun on vielä pitkä aika.  Haudutan Pokrovan lehmuksenkukkateetä, jonka sanotaan auttavan vilustumiseen, reumaattisiin kipuihin ja vilkastuttavan aineenvaihduntaa.
  
Päädyimme tänään sattumalta Pokrovan vierailupäivään. Kaikki alkoi siitä kun löysin aamulla nettikirppikseltä myynti-ilmoituksen kahdesta samanlaisesta tuolista kuin mitä meillä on yksi kappale saatuna miehen suvulta. Sovin myyjän kanssa tuolien noudosta heti tälle päivälle ja olikin aika hauskaa odotella tapaamispaikalla meren rannassa myyjää, joka souti meille tuolit lapsenlapsensa kanssa saaresta mantereen puolelle.

Ajellessamme takaisin kotiinpäin tuolit takaluukussa, lueskelin samalla autosta löytämääni vanhaa lehteä. Lehdessä oli ilmoitus Pokrovan avointen ovien päivästä ja koska ajoimme juuri siinä lähistöllä päätimme käydä katsomassa paikan päällä. 

Pokrovan yhteisö on ortodoksinen luostariyhteisö, joka on perustettu vanhalle Dannebrogin tilalle Kirkkonummelle. Tilan kirkko on entinen hevostalli ja Venäjän miehityksen aikainen leipomo. Kirkkorakennus on todella mielenkiintoinen ja hieno.

Myös Pokrovan puutarha on aivan ihana,  lähes koko piha-alue on vehreää vanhaa hyötypuutarhaa, ja kaikkialla vallitsee hyvin rauhallinen ja hyvä tunnelma.  Tänään avointen ovien päivänä paikalla oli myös kaikenlaisia ostettavaa. Ostin kotiinviemisiksi kahta erilaista teetä, ison lehmusteepussin lisäksi ostin pienemmän sekoituksen, jossa on Pokrovan puutarhasta poimittuja ruusunterälehtiä ja erilaisia yrttejä.


Toinen uusista tuoleista näkyy alemmassa kuvassa keskimmäisenä. Nämä ovat tällaisia hillittyjä ja arkisiakin 1900-luvun alun tuoleja, joiden mittasuhteissa on minusta kuitenkin jotakin hyvin viehättävää.
Balusteriselkäisinä tuolit käyvät minusta myös hyvin rokokootyylisten tuolien seuraan.


Päädyn rokokootyylinen karmituoli on lempituolini ja mitä enemmän se rapistuu sitä parempi se minusta on.



Hyvää yötä, rauhallisia unia ja iloa alkavaan viikkoon!




11.8.2015

Yrttejä ja kasvilavan antimia



Loppukesän päivinä Pömpelissä kerätään puutarhan ensimmäisen kesän satoa ja tutustutaan lähitienoon luonnonkasveihin. 

Yrttipenkissä on mäkimeirami innostunut kasvamaan nyt paksuina puskina. Keväällä istutetut muutaman varren taimet ovat moninkertaistaneet kokonsa. Perustin yrttipenkin laihalle ja lannoittamattomalle paahteiselle rinnetilkulle, jossa humusta ei ole maanpinnassa nimeksikään. Tällaisen kasvupaikan pitäisi olla ihanteellinen useimmille yrttitarhani kasveille.

Yrttimaalle istutin laventelia, salviaa, rosmariinia, timjamia, ruohosipulia ja mäkimeiramia. Kaikki ovat ensimmäisen kesän jäljiltä hengissä ja pääasiassa näyttävät hyvinvoivilta. 

Lisäksi yrttimaalle on luonto itse kyvänyt metsävadelmaa ja ihanan pienen villin mustaviinimarjan taimen, joita olen nyt huolella hoivannut. Nyt elokuussa yrttimaan vadelman taimet ja mustaviinimarja saivat hevosenlantaa ja mustaviinimarja myös ympärilleen hieman turvetta. Kunpa vadelmat ja viinimarja juurtuisivat hyvin ja täyttäisivät ensi kesän aikana yrttipenkin tyhjät kolot. 

Yrttipenkin muiden asukkaiden olen antanut vielä tänä kesänä kasvaa pääasiassa rauhassa, mutta mäkimeiramia on riittänyt jo kerättäväksi ja kuivattavaksi asti. Olen kerännyt mäkimeiramia mausteeksi.



Luonnosta olen kerännyt nyt uusia vadelmanlehtiä ja mäkikuismaa. Käytän kasvien tunnistukseen useampaa kasvikirjaa. Kuvassa melko suppea, mutta hyvin selkeä Pelle Holmbergin ja Marie-Louise Eklöfin Mauste- ja terveyskasvit luonnosta -opas. 


Mäkikuismaa käytetään perinteisesti "sielunvaivojen" hoitoon ja kukista ja lehdistä voi valmistaa rauhoittavaa ja mielialaa nostattavaa teetä. Mäkikuisma on vaikutuksiltaan voimakas yrtti ja sen käytössä tuleekin olla maltillinen ja selvittää sen sopiminen esimerkiksi muiden käytössä olevien lääkkeiden kanssa. 

Vadelmanlehtiä käytän myös teehen, vadelmanlehti on perinteinen naistenyrtti, jota on suositeltu kansanperinteessä odottaville äideille ehkäisemään keskenmenoja ja meille muille naisille kaikenlaisten naistenvaivojen hoitoon. 

Kasvilavassa meillä tuottavat satoa nyt kesäkurpitsat. Myös jättikurpitsa kukkii ja kurpitsoiden alkuja näkyy jo, mutta pyöreät kesäkurpitsat ovat jo valmiita syötäviksi. Tämä on hyvin pehmeänmakuinen ja aika makea lajike. Yritän kerätä kesäkurpitsat mahdollisimman aikaisin, jotta maku olisi vielä mahdollisimman raikas ja rakenne hyvä. Tällaisena sateisena kesänä muutama kesäkurpitsan alku ehti meillä mädäntyä, mutta kun aloin poistaa kukat heti kukinnan jälkeen, ne eivät enää pitäneet kurpitsoita turhaan märkinä ja loppusato näyttää pelastuvan. 






8.8.2015

Kristallikruunu Genevestä ja ajatuksia kodin tyylistä

                                                                            
Viime syksynä juoksin rankkasateessa antiikkinen kristalliskruunu kainalossa pitkin mutaista metsätietä. Olin aiemmin sopinut kaupat tästä kauniista kristallikruunussa ja olin luvannut hakea kruunun myyjän kesähuvilalta. Emme päässeet autolla pientä tietä loppuun asti vaan kävelin yksin loppumatkan. Sain kaupat hoidettua kunnialla ja katsoimme myös muita perheen upeita vanhoja kristallikruunuja. Takaisinpäin lähtiessäni alkoi kuitenkin sataa vettä kaatamalla, enkä saanut enää miestä kiinni puhelimella. Lähdin juoksemaan ja kristallit kolahtelivat ja kilahtelivat, mutta kun lopulta löysin autolle, oli kruunu säilynyt onneksi täysin ehjänä. 


Myyjä kertoi ostaneensa kruunun Genevestä antiikkitorilta ja myyjä uskoi kruunun olevan ranskalainen, koska torilla myydään enimmäkseen ranskalaista antiikkia. Myös kruunun tyyli viittaa mielestäni ranskalaiseen alkuperään. Kruunu on sähköistetty joskus kauan sitten. Isäni tarkastikin kruunun sähköt ja totesi niiden olevan ihan turvalliset. Joku on joskus kiinnittänyt sähköjohdot kruunun rakenteisiin mustalla teipillä, mutta koska sähköjen uusimiselle ei ole akuuttia tarvetta, en ole kokenut tarpeelliseksi alkaa parantelemaan teippivirityksiä.



Kruunu on etsinyt oikeastaan koko täällä asumisemme ajan oikeaa paikkaansa. Aluksi kokeilin sitä yläkerran aulan kattoon, mutta suuressa tilassa se näytti lähinnä katosta roikkuvalta joulukuusenkoristeelta. Välillä kruunu oli jo viety kellariin ja harkitsin tosissani sen myymistä.  Muutama viikko sitten kannoin sen kuitenkin takaisin taas sisälle ja aloin etsiä sille tosissani sopivaa paikkaa. 

Kruunun sijoittelussa ongelmana on ollut sen melko pieni koko. Pömpelissä on aika korkeat huoneet, ja puusohvat ja muut vanhat huonekalut ovat aika massiivisen kokoisia, joten pikkukruunua on ollut hieman hankala sovittaa huoneiden mittasuhteisiin. Eilen kuitenkin äitini keksi ehdottaa, että kokeilisin kruunua eteiseen. Eteinen on portaiden kohdalta kompaktin kokoinen ja ylösnousevat portaat madaltavat huoneen vaikutelmaa. Eteisestä myös kruunun kimmellyksen näkee heti kuistilta sisään astuessa. 

Kuvissa muuten perspektiivi näyttää hieman valehtelevan ja kruunu näyttää olevan todellisuutta korkeammalla. Oikeasti kruunun alimpien kristallien ja oven yläreunan väliin ei jää juuri väliä ja mittasimmekin äitini kanssa tarkkaan, että ovi mahtuu avautumaan, mutta kruunu ei tule kuitenkaan liian ylös. 



Kruunu on koristeellisempi ja näyttävämpi kuin Pömpelin sisustus yleensä, mutta minusta on hauskaa, että tällainen draamakuningatar on talossa tuomassa sisustukseen hieman kontrastia. 

Tykkään paljon siitä, että kruunu on aito ja vanha, ja että se on jo hieman raihnainen ja elämää nähnyt. 

Viime aikoina olen muutenkin miettinyt paljon Pömpelin tyyliä. Koska kaipaan kauneutta ympärilleni pelkään hieman, että kodin sisustus menee helposti överiksi. En haluaisi, että perheemme koti näyttäisi elämälle vieraalta lavastukselta. Toivoisin myös, että koti olisi samaa paria perheemme elämäntavan ja arvojen kanssa. Hieman kärjistäen sanottuna varon siis sitä, että sisustuksesta ei tulisi kovin hienosteleva, koska tykkäämme kävellä kuistille mutaisissa saappaissa ja tassuissa ja keittiössä pestään juuri nytkin multaisia ja suoraan pihalta nostettuja juureksia.  Minulle on myös todella tärkeää, että lapset tuntevat olonsa kotona aina tervetulleiksi ja, että heidän leikeilleen on sijaa sisustuksen keskellä.

Mitäs ajatuksia teissä herättävät tällaiset pömpöösit kristallikruunut? 

2.8.2015

Puuhia ulkona ja sisällä

Tähän viikkoon on kuulunut Pömpelissä paljon iloa valmiiksisaaduista töistä. Meillä on nyt oikea piha, poissa ovat viimeisetkin rakennustarvikkeet ja paljas multapiha. Kuvasin vielä viime hetkellä auringon laskiessa pihan nyt kun nurmi on leikattu ensimmäistä kertaa. 


Sisällä olemme käytelleet maalipensseleitä. Eteisen porraskomeron helmiponttipaneelit on nyt maalattu toisen ja kolmannen kerran. Maali on Uulan seinämaalia, vasta aloitettuani maalaamisen tuli mieleen, että olisikohan pitänyt valita tähän kalustemaali kun komeron ovea kuitenkin käytetään monta kertaa päivässä. Yritimme kuitenkin maalata erityisen huolellisesti ja ohuet kerrokset, ja ainakin nyt maali tuntuu pysyvän paneeleissa tiukasti.  Maalin sävy on sama helmenharmaa kuin porraskaiteessakin.



Seuraavassa kuvassa näkyykin sitten jo seuraava kohteemme. Keittiön hirsiseinät ovat puolessatoista vuodessa kellastuneet voimakkaasti ja nyt alkaa olla aika saada keittiöön tapettia. Todennäköisesti jätämme kuitenkin edelleen hirsiseinää johonkin kohtaan keittiötä näkyviin, mutta toivon kuitenkin keittiöön nyt pääasiassa hieman enemmän talon arkkitehtuurin mukaista klassista väristystä. 


Pieniä hankintoja on myös tehty. Veimme tänään pojan viettämään viimeisiä lomapäiviään merelle ukin ja mummin veneelle ja samalla pysähdyimme Kemiössä Tjuda Skolassa. Ystäväni Koti1898-blogista ei ole turhaan suositellut Tjuda Skolaa meille. Eniten ihastuin omenapuiden alla luonnonmukaisesti kengättömänä laiduntavaan hevoslaumaan ja oli hauskaa seurata miten pieni muhkea poni raaputteli pitkään ja antaumuksella kesäkarvaa pois omenapuun vinoa runkoa vasten. 

Ihan pelkkään henkiseen iloon ei kuitenkaan saaliimme jäänyt, vaan löysin meille myös vanhat myrskyhaat ikkunoihin. 


Lisäksi ostin meille taas yhden puulaatikon lisää. Eihän tällaisia lootia voi olla talossa koskaan liikaa :)


Puulaatikko, tai voihan tuota kai sanoa arkuksikin, on tavallista huolellisempaa puusepäntyötä. Lohenpyrstöliitokset on tehty tarkasti ja sisällä laatikossa on myös sivulokeron alla salaluukku, jonka seinässä on jopa puoliranskalainen peilikuvio. Voisikohan laatikko olla ollut matka-arkku tai sitten jonkun henkilökohtaisille tavaroille tarkoitettu? Siihen viittaisivat ainakin laatikon kaksi lukonpaikkaa ja  huolellinen työnjälki.

Myös lukkokilpi näytää aika juhlavalta ja kannesta näkyy hyvin miten tiheäsyisestä puusta laatikko on tehty.



 Myrskyhakojen ja laatikon lisäksi mukaan tarttui vielä 16 euron hintaan vanha lyhty. Tuntuu, että kaikista esineistä eniten ihastun aina niihin kaikkein ruosteisimpiin ja kolhuisimpiin.



 Nyt on Pömpelissä aika nauttia loppukesän lämpimänsävyisestä valosta ja tunnelmallisesti pimenevistä illoista. Tänään taidan sytyttää uuteen lyhtyyn kynttilän ja viedä sen tähtitaivaan alle loistamaan valoaan Pömpelinmäelle.