31.10.2015

Rauhallinen kylpyhuone

Pömpelin kylpyhuone on aika pelkistetty ja suuren ikkunan edessä on tassuamme. 

Mietin pitkään kylpyhuoneen tyyliä, mutta lopulta päädyin aika ajattomaan ja yksinkertaiseen tyyliin. Pidän siitä, että kylpyhuoneessa on korkea huonekorkeus ja selkeät materiaalit ja mittasuhteet. Mittailin  tarkkaan lasimosaiikin yläreunan korkeutta, halusin korostaa tilan korkeutta ja tasaista valkoista kattopintaa laskemalla seinän pintamateriaalin yläreunan tavallista alemmas.

Kylpyhuoneessa on mielestäni aika paljon 40-luvun funktionaalisuutta, vaikka tassuamme, hanat ja ikkuna tuovatkin sinne myös hieman vanhempaa henkeä. 




Valitsin seiniin pienen vedenvärisen lasimosaiikin oikeastaan ihan siksi, että olen jo joskus teini-ikäisenä ihaillut Ikean kuvaston kuvaa kylppäristä, jossa oli seinissä turkoosi lasimosaiikki. Myöhemmin kun mietin tilaa enemmän kokonaisuutena, halusin tavoitella rauhallista merenrannan väritystä, veden, kiven ja puun vaihtelevilla sävyillä. Halusin myös kylpyhuoneeseen ehdottomasti aitoja materiaaleja, joten lattian harmaiden kivien kanssa lasimosaiikki tuntui hyvältä parilta. Halusin myös, että seinien materiaali heijastaisi voimakkaasti valoa, koska kylpyhuone muodostuu ikäänkuin kahdesta tilasta, ja ajattelin, että kylpyammeen puolen ikkunan valon olisi tärkeää heijastua seinien kautta myös suihkun puolelle, jossa ei ole ikkunaa. 

Suihkunkin puolelle tulee kuitenkin onneksi luonnonvaloa myös kodinhoitohuoneen lasioven läpi. Tilasimme samanlaiset lasiovet saunaan, kodinhoitohuoneeseen ja vielä siivouskomeroon. Ovet piti teettää mittojen mukaan Virossa, mutta olen iloinen, että teetimme ovet, koska Suomesta emme löytäneet millään tarpeeksi pelkistettyjä ja kylpyhuoneen värisävyihin sopivia ovia. Nämä lasiovet eivät mielestäni myöskään pistä erityisesti silmään, vaikka kylpyhuoneen salin puoleinen ovi ja talon muut ovet ovatkin vanhoja puisia peiliovia. 

Kylpyhuoneen ikkuna on talon pohjoispuolelle, jossa näkymät ovat meidän omalle kallioniitylle. Kukaan ei siis sieltä kurkistele, vaikka ikkunassa ei verhoja olekaan :) Kylpyhuone on rakennettu huone huoneeseen periaatteella, eli hirsikehikon sisällä on harkkoseinät, joiden sisään kylpyhuone, sauna ja kodinhoitohuone on rakennettu. 


 Pömpelinmäellä vietetään tänään rauhallista pyhäinpäivää. 
Levollista pyhäinpäivää kaikille blogin lukijoille!

22.10.2015

Sateisen aamun sali

 Yöllä kova tuuli kolisutteli kattopeltejä ja kylmenevä sää sai hirret naksumaan ja raksahtelemaan. Aamu oli pimein tänä syksynä ja keittiössä yksi tapetin saumakin oli irronnut listansivusta, mutta onneksi se jää näkymättömiin. Salissa vanha Howard-sohva on aika räjähtäneessä kunnossa ja odottaa uutta verhoilua. Vaikka kaikenlaista keskeneräistä hommaa riittääkin, talo tuntuu silti rauhalliselta harmaiden sadepilvien peittäsessä taivaan ja tuulen heitellessä keltaisia lehtiä ikkunoihin.





21.10.2015

Kasvio ja puolukanpunaista

Pojan luokassa kerätään herbaarioita ja olen "lainannut" muutaman sivun meille esilläpidettäviksi. Liimasin paperin taakse vahvempaa vesiväripaperia, jotta sivut pysyivät paremmin suorassa. Olen ajatellut kiinnittää vielä yläreunaan juuttinarua, niin näitä voisi laittaa myös seinälle roikkumaan. Lasten tekemät herbaariot ovat tosi hienoja ja jos voisin, niin tekisin kaikista kasveista meille tauluja. 



Kasvion keräilyn lisäksi olemme myös olleet maalauspuuhissa, tällä kertaa koiran kylki ja meidän kädet  ja vaatteet ovat puolukanvärisiä. 


Uulan Puolukka näyttää aikalailla punamullan väriseltä. Tytär lainasi tänään kirjastosta Eemeli-kirjan, jonka kansikuvassa onkin juuri päivän teemaan sopiva väritys. 


Vanha puinen lastensänky on nyt maalattu kertaalleen puolukanpunaisella ja se sai jäädä pihalle odottamaan kuivumista.  Tällä samalla kuvalla voisin varmasti myös osallistua Vuoden romupiha -kilpailuun, laittakaa viestiä jos tiedätte missä sellaiseen voi ilmoittautua :D




18.10.2015

Nuttu nurin ja savut pihalla

Olen opetellut keittiön puuhellan lämmitystä. Viime talvena sitä kyllä jo polteltiin, mutta kaiken muun tekemisen keskellä sen sielunelämä jäi vielä vähän vieraaksi. Muutaman kerran sain viime talvena savut   tupruamaan ihan kunnolla sisään, mutta silloin ei oikein selvinnyt mistä savuttaminen johtui. Tänä syksynä olen sitten ihan rauhassa tutkinut miten saan keittiön lämpimäksi ilman savua, ja miten saan mahdollisimman pienellä määrällä puuta hellan lämpimäksi. 

Tänään sumuisesta matalapainesäästä huolimatta sain tulet hellaan oikein mallikelpoisesti. Pitää vaan aloittaa maltillisella määrällä puuta ja etenkin paperia pitää olla vain vähän ja heti sytytyksen jälkeen luukku salamannopeasti kiinni. Sitten kun pesässä on jo useampi puu ja liekki palaa puhtaasti, voi jo luukkuakin pitää vaikka hetkittäin auki.


Onneksi puhella toimii hyvin, nimittäin Ilven liesi on nyt epäkunnossa ja odottelememme Gasumin korjaajaa huomiseksi paikalle. Meidän aiempi Ilven liesi toimi ihan täydellisesti koko sen ajan kun asuimme aiemmassa kodissa, mutta tämän kanssa on nyt ollut jo pari kertaa ongelmia. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että uunia eikä induktiolevyjä ei saa ollenkaan päälle ja kaasukin toimii vain perinteisesti sytyttämällä tulitikuilla. 

Ilman leivonnaisia ei ole silti tarvinnut elää Pömpelinmäelläkään, unohdin nimittäin eilen kokonaan, että uuni on pois pelistä ja leivoin ison omenapiirakan. Meille oli vieraitakin tulossa ja piirakan oli tarkoitus olla kahvipöydässä tarjottavana. Onneksi ystävättäreni uuni oli heillä kuumana ja, niinpä lähdin autolla heille paistohommiin piirakka etuistuimella. 

Piirakka onnistui ihan hyvin ja se ehti valmiiksikin sopivasti kahvipöytään.


Syyslomaa olemme viettäneet rennoissa merkeissä. Olimme muutaman päivän Turun saaristossa ja sama mökkifiilis on jatkunut omassakin kodissa. On ollut  nuttu nurinpäin ja suklaamuruja lattioilla.








8.10.2015

Maalausta munatemperalla ja uusi puputapetti



Keittiön skafferin nurkkaan kauan kaivattu pieni kaappi löytyi vihdoinkin eilen. Skafferin ja ikkunan välissä on vain noin puolen metrin levyinen kolonen, johon olen etsinyt tarpeeksi kapeaa, mutta kuitenkin ruokapöydän kanssa suunnilleen saman korkuista kaappia. Keittiöstä on vähän huomaamatta tullut talon eniten hillityn ja herraskaisen oloinen tila ja halusin, että uusi kaappi sopisi harmonisesti keittiön väreihin ja tyyliin.

Onneksi ei lopulta tarvinnut tinkiä vaatimuksista, vaan lopulta eilen löysin Nuuksiosta sopivan kaapin. 

Harmittavasti kuitenkin kaappi oli joskus joutunut saman maalinpoistoinnostuksen kohteeksi, niinkuin niin monet vanhat suomalaiset puuhuonekalut. Aivan pienistä maalinrippeistä näkyy, että kaappi on aiemmin ollut ainakin punainen, kustavilaisen siniharmaa ja mintunvihreä. 

Nostin kaapin tänään aamulla paikalleen kettiöön ja totesin heti, että kaapin voimakkaasti punertava puunsävy riiteli pahasti keittiön muiden puupintojen kanssa. Myös salin puolella näkyvät puusohva ja puulaatikot olivat paljon harmaamman sävyistä puuta kuin tämä kaappi. 

Ei siis auttanut muu kuin miettiä kaapille pikaisesti jokin sävyttävä pintakäsittely. Nopealla maalaustarvikkeiden inventaariolla selvisi, että vaihtoehtoina olisivat Allbäckin valkoinen pellavaöljymaali tai itsesekoitettava maali. Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut munatemperalla maalaamista, ja niinpä päätin pitkästä aikaa sekoittaa oman munatemperamaalin.

Munatempera on paitsi hyvin vanha maalityyppi, myös erittäin ekologinen ja se antaa mielestäni todella kauniisti valoa heijastavan, kovan pinnan. 

Tällä kertaa halusin kuitenkin vain kevyen sävytyksen, joka peittäisi kaapin pinnan pahimmat oranssit sävyt. 

Valmistin munatemperan seuraavalla reseptillä (tämä on oma reseptini ja jos kokeilet munatemperaa ensimmäistä kertaa, kannattaa ehkä valita resepti, jossa on keltuaisen lisäksi muitakin sidosaineita): sinkkivalkoinen ja titaanioksidi 1:1, luomumunan keltuainen pigmentin kanssa 1:1

Kolmen munan "taikinasta" jäi minulta jonkin verran yli, eli tähän olisi riittänyt hyvin kaksikin keltuaista. 


Hiersin tempperan kevyesti puulle kangassuikaleella.


Halusin korostaa kaapin kauniita leikkauksia, joten tein maalilla pieniin yksityiskohtiin vaihtelua lisäämällä toiseen kohtaan paljon temperaa ja jättämällä toisen kohdan puulle. 


Valmis lopputulos näyttää aika lailla siltä, että joku on tehnyt aiemmin huonon maalinpoiston ja pintaan on jäänyt vanhasta maalista pigmenttiä. Melko shabby chic :D, mutta lopputulos ei enää pistä silmään muiden mööpeleiden joukosta.

Kaapin lisäksi meille on saapunut myös yksi tapettirulla meren takaa. Tästä yläkerran pikkuvessan tapetista maksoin itseni kipeäksi, toimituskulut Yhdysvalloista olivat noin 60 euroa ja paketti jäi vielä Suomen puolella tulliin ja sain maksaa tullimaksun ja kuljetusfirman käsittelykulut siihen päälle. 

No, mutta ei silti harmita. Olet etsinyt tätä musta-valkoista versioita alakerran vaaleanpunaisesta puputapetista aika pitkään. Vaaleanpunaisen puputapetin valmistus on jo lopetettu, mutta tätä sentään löytyi vielä. Tosin tätä tapettia myydään näköjään melkein pelkästään amerikkaan, eikä sieltä yksikään verkkokauppa halunnut toimittaa sitä Eurooppaan.

Lopulta löytyi kuitenkin yksi ystävällismielinen verkkokauppa, Inside wallpaper, jonka amerikkailaiseen tyyliin ystävällisen asiakaspalvelijan Barbaran kanssa kirjoittelin chatissä toimitusmahdollisuuksista. Laitoin chat-viestin myöhään illalla ja vastauksena tuli viidessä sekunnissa: "Good morning Heidi!" :)






4.10.2015

Lokakuussa

Syksy ja kynttilän valo aamun hämärässä. Öljykangastakit ja villakaulaliinat on etsitty varastoista. 
Polttopuut on kannettu keittiöön ja puuhellan lämmityskausi alkaa. 

Kuisti on siivottu ja laitoin kaikki harvemmin tarvittavat kengät vanhaan puulaatikkoon. Sen vanha vihreä väri on yllättävän harmoninen lattiamaalin vihreän kanssa. 

Huomaan miten paljon syksy vaikuttaa kodin väreihin. Lokakuussa tuntuu hyvältä idealta lisätä kotiin lämpimiä maanvärejä. Ja joka puolelle kynttilöitä ja pehmeitä täkkejä. Keväällä taas laitetaan pitsiverhoja ikkunaan ja vaaleanpunaiset pelargoniat kukkimaan ikkunalaudoille. Vaikuttaako teillä vuodenaikojen vaihtuminen paljon kodin sisustukseen?